YSTÄVÄLLISIÄ MIEHIÄ JA STALKKEREITA

Kävimme eilen ystävieni kanssa lähipubissa yhdellä. Eli pilkkuun saakkahan siinä meni. Miten voi olla niin huono tuuri, että tuo muutamaa yötä taaksepäin luonani ollut puolalainen yövieras oli samassa pubissa. Hän kyttäsin aivan koko ajan. Istui lähipöytään ja vain tuijotti minua. Tuli tupakalle perässäni. Kun lähipöytiä ei ollut vapaana, hän jäi vähän matkan päähän seisomaan ja tuijottamaan. Ingoorasin hänet kokonaan, katsoin hänen ohitseen tai toiseen suuntaan, olin kuin en huomaisikaan häntä. Hänen katseensa puistatti minua.En olisi halunut lähteä pubista lainkaan, sillä asun parinsadan metrin päässä ja pelotti lähteä yksin kävelemään. 

Pöydässämme oli illan aikana istunut pari miestä. Ystäväni pyysi heitä saattamaan minut kotiin kertoen samalla tuosta puolalaisesta. Hekin olivat huomaneet miehen tuijottavan. Miehet lähtivät saattamaan minua. Kotiovellani huomasimme puolalaisen seisovan metsässä polulla, josta olimme oikaisseet. Miehet katsoivat, että pääsen alaovesta rappuun ja lähtivät. Hetken päästä toinen miehistä laittoi viestiä, että se metsässä seisonut mies todella oli tuo puolalainen. Hän oli lähtenyt juoksemaan pois miesten lähestyessä häntä.

Pelottaa ja karmii ajatus tuosta miehestä ja hänen stalkkaamisesta. Onneksi maailmassa on näköjään vielä noita ystävällisiäkin miehiä jotka saattoivat minut kotiin. Ja onneksi alaoveni on aina lukossa. Olisi kamalaa jos hän pääsisi rappuun pyörimään. Taidan hommata oveeni turvaketjun.