SEX ON THE BOAT

Saavuin eilen laivalla takaisin satamaan kahden tyttökaverini kanssa. Risteilyissä parasta on villi hauskanpito niin monen miehen kanssa kuin haluaa ja joihin todennäköisesti ei joudu enää törmäämään risteilyn päätyttyä. Laivalla harva edes kysyy numeroa ja niille kysyville voi sitten heittää hatusta tai sanoa kiitti mutta ei kiitti, tä oli tämmönen one-time thing.

Reissun tavoite: pitää hauskaa ystävien kanssa,juoda, tanssia, flirttailla ja kaulailla miesten kanssa. Tämän kerran tavoitteisiin ei kuulunut seksi, menkkojen vuoksi. Vaikkei seksi nyt menkkojenkaan aikana mitenkään pois suljettu juttu ole, mutta usein menkkojen aikana seksiä tulee harrastettua vain fuckboddyien kanssa.

Terminaaliin muutamille, sieltä laivaan, hytissä omaa juotavaa ja baarin puolelle. Illan tapahtumat ovat jokseenkin hämärtyneet. Muistan pyörähtäneeni tanssilattialla yhden jos toisenkin kanssa ja kaulaileeni vähän jokaista vastaan tulevaa. Mitä pidemmäs yö etenee ja lähemmäs aamua mennää sitä enemmän himoni kasvavat. Kaikki miehet eivät menkkojen aikana naista halua panna, mutta miksen yrittäisi. Katson tanssilattialta ensimmäisen hyvännäköisen miehen, kietouduin hänen kaulaansa, tanssisin hetken ja kuiskasin (todennäköisesti huusin, olen kovaääninen kännissä)jos sä haluat panna niin mulla on sitte menkat et ei varmaan käy mut voin mä sulta suihin ottaa. Ei tarvinu toista kertaa ehdottaa kun jo käveltiin miehen hyttiin. Mun onnekseni miestä ei menkat haitannut ja sain minäkin osani. Hyvää seksiä eikä puhelinnumerokyselyitä. Ei valittamista.

Joko hyttini avain on rikki tai sitten osaa käyttää sitä. Ryskytän, hakkaan ja potkin ovea samalla huutaen ja kiroten ystäviäni jotka eivät piruuttaan viitsi ovea avata. Ha ha ompa hauskaa ajattelen, kunnes viitsin tarkistaa hytin numeron ja huomaan olevani väärässä kerroksessa. Kompuroin omaan hyttiimme ja simahdan samantien. Just tämmösiä risteilyjen kuuluu ollakin.

YKSI YÖ ILMAN YHTEISTÄ KIELTÄ

Herätessäni edellis aamuma voi taas kysyä, mitä ihmettä sitä edeltävänä iltana olen ajatellut. Olin ulkona ystävän kanssa ja aamulla vieresssäni makaa puolalainen mies joka ei puhu suomea eikä englantia. Miten ihmeessä olen päätynyt edes lähtemään tuon miehen kanssa, eihän meillä ole samaa kieltäkään. Käännän kylkeni ja teeskentelen nukkuvani. Toivon miehen tajuavan lähteä. Kuuntelen hänen noustessa askeleita. WC:n ovi käy mutta poistuessa sieltä, askeleet eivät tule kohti makuuhuonetta. Mitä ihmettä se tekee? Mies tulee takaisin sänkyyn. Hän ei selvästikään vain lähde vaan odottaa minun heräävän. Miten saan hänet ulos täältä?

Avaan silmäni. Mies suutelee minua välittömästi. Minua etoo ja siirrän hänen vartalollani vaeltavat kädet pois. Avaan koneen. Ainut mitä nyt voin tehdä on ottaa google kääntäjä käyttöön. Kirjoitan, että hänen on lähdettävä koska minun on lähdettävä. Mies näyttää ymmärtävän muttei tee elettäkään lähteäkseen. Nousen ja alan pukemaan. Vihdoin mieskin ymmärtää ja seuraa perässä esimerkkiäni. Poistumme samalla ovenavauksella. Pihalla hän jää seisomaan paikoilleen, ei näytä tekevän lähtöä. Helvetti vieköön häivy nyt. Mies suutelee minua ja minä toivon, etteivät naapurit näe. Kävelen autolleni ja lähden.

Istun parkissa kaupan pihalla. Jokohan mies olisi häipynyt? Odotan vielä hetken ja lähden kotiin. Ulko-ovelle kävellessäni vilkuilen ympärilleni. Luojan kiitos miestä ei näy missään. Kipitän nopeasti sisälle.

Mietin mitä mies mahtoi pyöriä asunnossani. Teen tarkistuskierroksen, ettei mitään ole hävinnyt. Hyllyn päällä valokuva-albumini ovat hujan hajan. Hän on selanut niitä. Kuka ihme selaa toisen valokuva-albumeita yhden illan panon jälkeen? Hän on katsellut kuvia minusta, perheestäni ja ystävistäni. Ajatus saa kylmänväreet kulkemaan selkääni pitkin. Hän tietää missä asun. Hän tietää millainen auto minulla on. Päässäni vilisee kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Todella toivon, etten näe häntä enää ikinä.

YSTÄVÄN VELI

Ihan ensiksi, anteeksi hiljaiseloni. Viimisen kuukauden olen ollut todella laiska. Mikään ei ole oikein kiinnostanut enkä siksi tännekkään ole aikaiseksi saanut kirjoitettua. Yritän nyt tsempata taas.

Tänä viikonloppuna kävin kielletyllä alueella. Kavereiden miehiin, exiin, vanhempiin tai sisaruksiin ei kosketa. Eikö? Päädyin kuitenkin sänkyyn hyvän ystäväni veljen kanssa. Olimme kaveriporukalla viettämässä iltaa, jolloin tapasin ensimmäisen kerran tämän ystäväni veljen. Se että päädyimme sänkyyn ei sinänsä haittaa, sillä ystävääni se ei tuntunut hetkauttvan. Mutta se mitä tapahtuu nyt, saattaa ystävääni haitatakkin.

Mies oli heti niin kiinnostunut. Halusi nähdä uudelleen, puhui seurustelusta, äitinsä tapaamisesta, ensi kesästä, perheestä, teki suunnitelmia pidemmälle, näki minut jo sängyssä vieressään, morsiammena alttarilla, vaimona keittiössä ruokaa laittamassa ja pihalla lastemme kanssa.

Haluan kyllä myös nuo kaikki joskus aikanaan. Ainakin luulen niin. Mutta vielä ei ole sen aika. En ole vielä valmis jumittumaan yhteen mieheen. Haluan tapailla monia, suudella ja harrastaa seksiä. Haluan voida lähteä baari-illan päätteeksi kenen matkaan vain tai olla lähtemättä ja palata tyhjään sänkyyni, syödä roskaruokaa ja sammua. En halua miehen odottavan minua kotona. En halua miehen tenttaavan minua illan vietoistani. En halua kertoa suunnitelmiani, kysyä toisen mielipidettä tai tehdä kompromisseja. Haluan elää juuri niin kuin itse parhaaksi näen. Tehdä sponttaaneja valintoja hetken mielijohteesta.

Kun joskus olen valmis asettumaan aloilleni, tuo mies, ystäväni veli, ei ole se jonka viereen jään. Seksi oli hyvää, muttei meillä ole mitään yhteistä. Ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita, puhumme aivan eri tavoin, väärinymmärryksiltä ei voi välttyä, hän on kotihiiri, minä menevä, hän on jotenkin tylsä, tavallinen, liian kunnollinen, meillä ei ole mitään keskusteltavaa eikä edes hänen ulkonäkönsä osu minun miesihanteeseeni.

Kerroin miehelle tästä,  etten ole valmis asettumaan aloilleni. Ensin hän tuntui ymmärtävän mutta pian kutsuikin jo luokseen. Sanoi sen olevan okei, että katselen vielä muitakin. Ihan kuin katselun jälkeen olisin jäämässä hänen luokseen. En ole. Miten saan hänet tajuamaan sen ilman, että loukkaan häntä tai hänen siskoaan? En halua menettää ystävääni mutta tiedän, ettei hän tule ilahtumaan siitä, miten hänen veljeään kohtelin. En ymmärrä miten hänen veljensä on voinut saada minulta niin vääriä singaaleja? Miten hän on voinut saada sen käsityksen,  että haluaisin muutakin kuin seksiä?

PIKKUJOULU HUUMASSA

Vietimme työpaikkamme pikkujouluja nyt vasta tammikuussa,sillä emme mahdollisimman monelle sopivaa päivää löytäneet joulukuulta. Pikkujouluilla on jo jokseenkin loppuun kulunut kuva siitä, että siellä petetään, naidaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa, sanotaan suorat sanat pomolle ja nolataan itsensä. Osa näistä todella tapahtui minulle.


Työpaikallamme on vain muutama mies ja heitä aina olen kavereina kohdellut. Vain yksi heistä on ns. minun makuuni, mutta hän on naimisissa oleva perheellinen mies. Lisäksi olen aina kuvitellut hänen pitävän minua jokseenkin tyhmänä ja ehkä lapsellisena suurehkon ikäeromme vuoksi. On siis ollut helppo olla pelkkä kaveri.


Pikkujoulufiiliksemme huipentui baarissa. Tanssimme koko porukkaa villisti tanssilattialla lähes lakkaamatta. Tanssilattialla pyöri muitakin, miehiäkin, ja innostuin tapani mukaan tanssimaan heidän kanssaan. Rakastan tanssimista ja flirttailua miesten kanssa. Koska olimme juhlimassa työporukalla, käännyin kuitenkin takaisin työkavereideni puoleen, jolloin tämä työpaikkamme mies otti kädestäni ja veti minut tanssimaan hänen kanssaan. Tanssimme pitkään ja hyvin lähekkäin.


Tapasin tiskillä toisen miehen. Komea ja mukava. Hän istui pöytäämme juttelemaan, nauroimme ja joimme. Työpaikkamme mies palasi tupakalta ja hänen ensimmäinen tekonsa oli pyytää minua tanssimaan. Kuiskasin vieressäni istuvalle miehelle palaavani pian. Nyt tanssimme oli entistä kiihkeämpää. Olimme kiinni toisissamme, miehen käsi kävi pakaroideni päällä ja selälläni paitani alla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun aloin ihmetellä. Mitä tämä nyt on? Hänhän on naimisissa. Eikä hän ikipäivänä kiinnostuisi minusta.


Tupakalla tapasin toisen entuudestaan tuntemattoman miehen. Tällöin tapahtui sama juttu, työpaikkamme mies tuli väliin, esti minua juttelemasta tälle miehelle ja vei minut sisään.


Porukka levisi pikkuhiljaa omille teilleen, toiset vaihtoivat baaria toiset lähtivät kotiin. Me jäimme viimeisiksi. Kävelimme yhdessä taksiasemalle päin. Yht'äkkiä mies suuteli minua. Olimme pienessä syvennyksessä kaupan lastauslaiturilla. Meno meni kiihkeäksi, en ajatellut mitään, toimin vain himojeni mukaan. Ilta päättyi suihinottoon ja seksiin.


Humalan ja himojen laskettua mietin mitä olen tehnyt. Mies oli naimisissa. Heillä on lapsia. Hän on samassa työpaikassa kanssani. Näen häntä lähes päivittäin. Miten ihmeessä pystyn käyttäytymään normaalisti? Miten hän käyttäytyy? Mitä muut ajattelivat tanssistamme? Tekisi mieli vajota vain sänkyyn peittojen alle koskaan nousematta.


Lohdutan itseäni sillä, että ellei hän olisi tehnyt sitä minun kanssani, hän olisi tehnyt sen jonkun toisen kanssa.

NETTIDEITTAILU

Tänään tein jotain mitä en koskaan olisi uskonut tekeväni. Nettideittiprofiilin. Nämä on juuri sellaisia asioita, jotka tulevat mieleen yksinäisinä iltoina kun toivoisi jonkun olevan vierellään. Että nyt otan ohjat omiin käsiini, panen kaiken peliin, etsin ja löydän miehen. Opettelen ja opin olemaan onnellinen yhden miehen kanssa. Perustan perheen ja ryhdyn tavalliseksi.


Olen aina ajatellut, että profiilin deittipalstalle tekevät vain kaikki säälittävät ressukat, jotka eivät kellekkään muullekkaan ole kelvanneet. Kuulunko minä nyt näihin säälittäviin? Omasta mielestäni en. Joten miksei netistä voisi löytyä myös hyvää miestä? Ovatko ihmiset liian ennakkoluuloisia? Vai olenko se vain minä? Tai sitten todella vain olen yksi säälittävä niiden muiden joukossa.


En edes tiädä uskaltautuisinko todella jotakuta näkemään, mikäli kiinnostavaan mieheen netissä törmäisin. Varsinkin kun miesten tapaaminen selvinpäin on muutenkin minulle HYVIN vaikeaa. Mutta, ehkä tämä profiili on jo yksi askel parempaan suuntaan. Yksi askel muutokseen. Osaanko muuttua? Pystynkö muuttumaan? Haluanko todella muuttua?


Kahden kanssa olen nyt jutellut. Ihan kevyttä juttelua vain, ei mitään syvällistä. Raportoimpa myöhemmin miten tässä kävi

METALLISYDÄN

Olin eilen juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Emme ole tunteneet kuin noin vuoden verran, joten suurin osa ihmisistä oli sellaisia joita en tuntenut. Yökerhossa luokseni tuli jutteleemaan mies, jonka yksi seurueestamme tunsi jo hyvinkin entuudestaan. Hän oli aivan selvästi mustasukkainen minun jutellessa tämän miehen kanssa. Sanoin sen miehellekin mutta hän vain totesi, ettei ollut tuosta naisessta kiinnostunut siinä mielessä. Mitä minä tein? Tuon naisen silmien edessä suutelein, halailin, tanssin ja nauroin miehen kanssa, johon hän selvästi oli ihastunut. Uusi tuttu, jonka kanssa olisi voinut vaikka ystävystyä, mutta ei kun minä laitankin jonkun yhdenillan panon kaiken edelle. Kuinka tyhmä voi ihminen olla. Mitä jos itse olisin ollut tuo mustasukkaisena vierestä katsova nainen. Minulla ei selvästikkään ole lainkaan empatiakykyä. Minusta puuttuu jokin osa. Varmasti aivoistani, mutta luulen myös sydämmen puuttuvan kokonaan. Ehkä rinnassani sykkiikin vain metallisydän, jonka ainut tehtävä on pumpata verta.


Vein miehen kotiini ja harrastimme seksiä. Siinä ei ollut kehumista. Liian humalassa varmaan kumpikin. Liikaa säheltämistä. Sanoin: "Sun täytyy mennä, mun poikaystävä tulee kohta." Mies katsoi minua ällistyneenä ja tinkasi minulta valehtelenko. Ei minulla voinut olla miestä. Hän olisi halunut nähdä minut uudelleen. Mutta minä ajoin hänet tiehensä. Niinkuin ajan aina.


Nyt herään jälleen yksin sängystäni. Kirjoitan tätä, kun voisin suudella miestä. Miksen antanut tuon miehen jäädä? Miksen osaa tutustua kehenkään? En osaa päästää ketään oikeasti lähelleni. En kerro mitään todellista itsestäni. Pidän kaiken sisälläni ja vain odotan, että joku saisi nuo muurit sortumaan ympärilläni. Että joku saisi lukon avattua. Mutta rakennan vain paksempia muureja ja käperryn yhä pienemmäksi näiden muurien sisään. Onko minusta pian enää mitään jäljellä? Kadotanko todellisen minäni?

ANAALISEKSI - KYLLÄ LUIT OIKEIN

Tänään puhutaan siitä, mistä usein vaijetaan. Anaaliseksi. Kysyt keneltä tahansa naiselta, onko tämä kokeillu anaaliseksiä, on vastaus aina ei, vaikkei se olisikaan totuus. Anaaliseksin harrastamista ei vain myönnetä, siitä ei puhuta, sen koko olemassaolo kielletään. Eihän sitä harrasta kuin homot.

Minusta tämä on outoa. Naiset puhuvat nykypäivänä ystäväpiireissään jo hyvin avoimesti seksistä, järjestävät jopa seksilelukutsuja ja käyvät erotiikkamessuilla. Miksi yhä vaijetaan anaaliseksistä? Koska takuulla on naisia, jotka anaaliseksiä ovat harrastaneet. Ajatellaanko, että on ainut? Että toiset pitäisivät sitä ällöttävänä? Miksi pitäisivät, eiväthän he esimerkiksi suihinottoakaan pidä ällöttävänä.

Olen harrastanut anaaliseksiä muutaman miehen kanssa. Se ei ole ihan sellainen juttu mitä joka baari-illan päätteeksi tehdään. Anaaliseksissä täytyy edetä niin paljon hitaammin, esileikkiin on käytettävä enemmän aikaa. Tukevassa humalassa esileikki jää usein lyhyeksi tai kokonaan pois. Siksi itse en anaaliseksi yhdenillan juttujen kanssa harrasta, vaan miesten joita hetken olen jo tapaillut.

En tiedä puhuvatko miehet vapautuneemmin anaaliseksistä, mutta ainakin hyvin useat miehet sitä ovat haluneet ja nauttineet. Varmaan puhuvat, sillä heidän taholtaan ehdotus aina on tullut. En tosin pidä sitä huonona juttuna. Anaaliseksi todella on nautinnollista käyttäessä tarpeeksi aikaa esileikkiin, edetessä hitaasti, käyttäessä liukastetta ja miehen hyväillen samalla rintojani tai klitoristani. Hyväilemällä samalla muita osia, voi orgasmin saada jopa vahvempana, kuin tavallisessa yhdynnässä.

Olkaa vapautuneempia, kokeilunhaluisempia ja hei, peppu on pop

  

SIELLÄ, TÄÄLLÄ JA JOKAPUOLELLA

Mies on kova jätkä, oikea pukki, kaataessaan monta naista sänkyynsä. Mitä nopeammin hän saa naisen antamaan, sitä kovempi jätkä. Nainen on huora maatessaan monen miehen kanssa, ja helppo antaessaan liian pian. Ja kuka hitto tämän on päättänyt? Elämme vuotta 2015! Eikö naisten ja miesten pitäisi jo olla tasa-arvoisia? Ei, se ei toteudu tässäkään asiassa. Surullisinta on, että tätä huora/helppo käsitystä naisista ylläpitävät usein toiset naiset. Minkä ihmeen takia? Pitäisikö sinkkujen istua jalat ristissä odottamassa papin aamenta? Pelkäävätkö varatut naiset sinkkujen vievän heidän miehet ja halveksuvat siksi heitä kovaan ääneen? Vai tahtovatko pidättyväiset sinkut saada toiset sinkut huonoon valoon nostaakseen omia osakkeitaan miesten silmissä? Miehiltä naisten huoraksi haikkuminen ainakin on silkkaa tekopyhyyttä. Jollei miehelle kelpaa nainen, jolla on ollut paljon seksipartnereita, miksi naiselle kelpaisi mies, jolla näitä naisia on riittänyt?


Minua ei toisten puheet hetkauta. Olen ollut niin monen miehen kanssa että ei, en todellakaan muista heidän määräänsä. Ja kyllä, usein he ovat olleet yhden illan juttuja ja entuudestaan täysin tuntemattomia, joten joo, olen antanut (nyt herkät sievisteliät älkää lukeko tätä) HETI! Mitä sitten? Nainen on ihan yhtälailla seksuaalinen olento kuin mieskin. Ja voin ylpeänä sanoa, rakastan seksiä ja todellakin harrastan sitä, paljon. Eikö sen pitäisi olla vain hyvä asia? Että on niin sinut itsensä kanssa, että todella nauttii seksistä. Ja kun viimein tapaan sen hyvän miehen uskon, ettei hänkään vastaan pane minun halutessa seksiä usein.


Naiset lopetetaanpa hetkeksi sievistely ja kaikkien siveyden sipuleiden  iloksi listaankin tähän paikkoja ja kokemuksia muutamista paikoista, joissa tätä ah niin ihanaa seksiä on tultu harrastettua ;)

• Sänky (Aloitetaan näistä perinteisistä)
• Sohva (Kuka kesken romanttisen leffan ei muka ajautuisi harrastamaan seksiä sohvalla?)
• Keittiön pöytä (Onnistuu paremmin jos mies on pitkä.)
• Suihku (Hyvä vaihtoehto etenkin jos tykkää leikkiä vedellä.)
• Sauna (Kuuma jo valmiiksi mutta mitäpä tuosta kun kuitenkin saunan jälkeen mennään suihkuun.)
• Hiekkaranta (Huopa allamme myttääntyi nopeasta, hiekkaa kaikkialla, ei niin kovin mukavaa.)
• Uimarannan kalliolla (Huomattavasti hiekkarantaa parempi vaihtoehto, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi paksun huovan. Kätevää on, että veteen pääsee heti peseytymään.)
• Uimarannalla vedessä (Tässä asiassa todellakin koolla on väliä. Pienimunaisilla kertakaikkiaan vaan seisoo huonommin kylmässä vedessä kuin isommalla kalulla varustetuilla.)
• Juna (Vessassa siis ja akti keskeytettiin koputtamalla oveen. En tiedä oliko kauhean hyvä veto. Matka oli pitkä eikä olisi ollut kiva tulla poistetuksi junasta kesken reissun. Kokeiltu myös junan sängyllisessä hytissä, jolloin kiinni jäämisen vaara oli huomattavasti pienempi.)
• Linja-auta (Bussin takaosassa, joka oli siis lähes tyhjä. Tuskin kukaan huomasi, kai.)
• WC-pytyn päällä (Kotona, kylässä,pikaruokalassa, laivalla, bussissa, junassa, baarissa, mistä nyt vessa ikinä löytyykään.)
• Metsä (En suosittele kokeilemaan. Ei mikään mukava kokemus sponttaanisti kävelylenkillä poiketa metsässä, kun mitään alustaa ei ole ja neulaset pistelevät joka puolella. Seisten takaapäin voisi toimia.)
• Teltta (Oliko hyvä kokemus, en muista, liian kännissä.)
• Vanhempieni luona (Jännitystä elämään. Sieltäkin tultu testattua lähes joka huone.)
• Baari (Baarin vessassa ja useita kertoja. Ei tarkkoja muistikuvia näistäkään kerroista.)
• Laiva (Siellä, täällä ja jokapuolella.)
• Hotelli (Silloisen miesystävän kanssa mutta myös baarireissun aikana yhdenillan jutun kanssa, joka sattui majoittumaan kyseisessä hotellissa, jonka baarissa iltaa olin viettämässä.)
• Auto (Ihan kätevä, kunhan ajaa suojaisaan paikkaan.)
• Kotipiha (Nurmikko ja huopapeitto, joten mukava alusta joo. Kiinni en ole ihme kyllä jäänyt, ainakaan tietääkseni.)
• Keskustassa erään liikkeen lastauslaiturilla tai miksi sitä nyt kutsutaankaan (Tapahtui öiseen aikaan, päivällä en suosittele kokeilemaan. Takaapäin seisten onnistuu hyvin.)

Eikun testaamaan, mikäli joku paikka on koeajamatta.

NEW YEAR NEW BLOG

Aloitetaanpa nimestä. Mulle kelpaa ketä vaan -blogini nimi tulee siis siitä, että humalapäissäni tämä todellakin pitää paikkaansa. Tulen humalamaan suht helposti, alkoholi napsahtaa päähän huomaamatta ja arvostelukyky pettää täysin. Erityisesti heikkouteni humalassa ovat ulkomaalaiset tummatukkaiset miehet esimerkiksi turkkilaiset ja itsevarmat miehet, jotka seuraavana aamuna ovatkin päällekäyviä kusipäisiä miehiä alatyylisten juttujensa kera. Baarissa miehet näyttävät toinen toistaan komeammilta ja valinta on vaikea, kenen mukaan lähisin. Aamulla säikähdän hirvitystä vieressäni ja etsin nopeaa pakoreittiä tai mietin syytä heittää miehen pihalle. Olen herännyt lihavan vierestä, luuviulun vierestä, nörtin vierestä, susiruman miehen vierestä, puolalaisen vierestä, virolaisen vierestä, varatun vierestä, naisen vierestä, vanhan miehen vierestä, nuoremman vierestä, narkkarin vierestä, nössön vierestä ja ties kenen vierestä. Kerta toisensa jälkeen havahdun miettimään, mitä ihmettä olen taas edellisyönä ajatellut. Todennäköisesti en mitään.


Selvinpäin taas olen hyvinkin ronkeli. Silloin tämä otsikko ei päde minuun lainkaan. Keksin vian miehestä jo ennen kuin edes häntä toistamiseen näen. Milloin mies on liian vanha, liian nuori, liian kiltti, liian lyhyt, liian lihava, liian laiha, liian ruma, liian itsekeskeinen, liian kunnollinen, liian renttu, väärä työ, ei työtä lainkaan, väärä hiustenväri, liian ripustuvainen, väärät kaverit väärät sitä ja liian tätä.


Seksiä harrastan useimmiten vain humalassa. Uudelleen näkeminen on minulle mahdotonta keksimäni vian vuoksi, joka miehessä kuitenkin on, tai muun syyn vuoksi, minkä takia juttu ei kuitenkaan toimisi. Suoraan en pysty tätä miehelle sanomaan. Jätän kokonaan vastaamatta tai keksin kerta toisensa jälkeen typerämpiä tekosyitä, niin kauan kunnes mies kyllästyy.


Tähän blogiin tulen purkamaan turhautumistani miehiin, itseeni, seurusteleviin ystäviini ja miehen puutteeseen, ajatuksiani sinkkuudesta ja rakkaudesta sekä morkkispälätystä humalatoilailujeni vuoksi.


Tervetuloa seuraamaan Mulle kelpaa ketä vaan -blogia ja jakamaan ajatuksia kaikesta seurusteluun, miehiin, naisiin tai sinkkuuten liittyen.