YSTÄVÄLLISIÄ MIEHIÄ JA STALKKEREITA

Kävimme eilen ystävieni kanssa lähipubissa yhdellä. Eli pilkkuun saakkahan siinä meni. Miten voi olla niin huono tuuri, että tuo muutamaa yötä taaksepäin luonani ollut puolalainen yövieras oli samassa pubissa. Hän kyttäsin aivan koko ajan. Istui lähipöytään ja vain tuijotti minua. Tuli tupakalle perässäni. Kun lähipöytiä ei ollut vapaana, hän jäi vähän matkan päähän seisomaan ja tuijottamaan. Ingoorasin hänet kokonaan, katsoin hänen ohitseen tai toiseen suuntaan, olin kuin en huomaisikaan häntä. Hänen katseensa puistatti minua.En olisi halunut lähteä pubista lainkaan, sillä asun parinsadan metrin päässä ja pelotti lähteä yksin kävelemään. 

Pöydässämme oli illan aikana istunut pari miestä. Ystäväni pyysi heitä saattamaan minut kotiin kertoen samalla tuosta puolalaisesta. Hekin olivat huomaneet miehen tuijottavan. Miehet lähtivät saattamaan minua. Kotiovellani huomasimme puolalaisen seisovan metsässä polulla, josta olimme oikaisseet. Miehet katsoivat, että pääsen alaovesta rappuun ja lähtivät. Hetken päästä toinen miehistä laittoi viestiä, että se metsässä seisonut mies todella oli tuo puolalainen. Hän oli lähtenyt juoksemaan pois miesten lähestyessä häntä.

Pelottaa ja karmii ajatus tuosta miehestä ja hänen stalkkaamisesta. Onneksi maailmassa on näköjään vielä noita ystävällisiäkin miehiä jotka saattoivat minut kotiin. Ja onneksi alaoveni on aina lukossa. Olisi kamalaa jos hän pääsisi rappuun pyörimään. Taidan hommata oveeni turvaketjun.

YKSI YÖ ILMAN YHTEISTÄ KIELTÄ

Herätessäni edellis aamuma voi taas kysyä, mitä ihmettä sitä edeltävänä iltana olen ajatellut. Olin ulkona ystävän kanssa ja aamulla vieresssäni makaa puolalainen mies joka ei puhu suomea eikä englantia. Miten ihmeessä olen päätynyt edes lähtemään tuon miehen kanssa, eihän meillä ole samaa kieltäkään. Käännän kylkeni ja teeskentelen nukkuvani. Toivon miehen tajuavan lähteä. Kuuntelen hänen noustessa askeleita. WC:n ovi käy mutta poistuessa sieltä, askeleet eivät tule kohti makuuhuonetta. Mitä ihmettä se tekee? Mies tulee takaisin sänkyyn. Hän ei selvästikään vain lähde vaan odottaa minun heräävän. Miten saan hänet ulos täältä?

Avaan silmäni. Mies suutelee minua välittömästi. Minua etoo ja siirrän hänen vartalollani vaeltavat kädet pois. Avaan koneen. Ainut mitä nyt voin tehdä on ottaa google kääntäjä käyttöön. Kirjoitan, että hänen on lähdettävä koska minun on lähdettävä. Mies näyttää ymmärtävän muttei tee elettäkään lähteäkseen. Nousen ja alan pukemaan. Vihdoin mieskin ymmärtää ja seuraa perässä esimerkkiäni. Poistumme samalla ovenavauksella. Pihalla hän jää seisomaan paikoilleen, ei näytä tekevän lähtöä. Helvetti vieköön häivy nyt. Mies suutelee minua ja minä toivon, etteivät naapurit näe. Kävelen autolleni ja lähden.

Istun parkissa kaupan pihalla. Jokohan mies olisi häipynyt? Odotan vielä hetken ja lähden kotiin. Ulko-ovelle kävellessäni vilkuilen ympärilleni. Luojan kiitos miestä ei näy missään. Kipitän nopeasti sisälle.

Mietin mitä mies mahtoi pyöriä asunnossani. Teen tarkistuskierroksen, ettei mitään ole hävinnyt. Hyllyn päällä valokuva-albumini ovat hujan hajan. Hän on selanut niitä. Kuka ihme selaa toisen valokuva-albumeita yhden illan panon jälkeen? Hän on katsellut kuvia minusta, perheestäni ja ystävistäni. Ajatus saa kylmänväreet kulkemaan selkääni pitkin. Hän tietää missä asun. Hän tietää millainen auto minulla on. Päässäni vilisee kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Todella toivon, etten näe häntä enää ikinä.