YKSI YÖ ILMAN YHTEISTÄ KIELTÄ

Herätessäni edellis aamuma voi taas kysyä, mitä ihmettä sitä edeltävänä iltana olen ajatellut. Olin ulkona ystävän kanssa ja aamulla vieresssäni makaa puolalainen mies joka ei puhu suomea eikä englantia. Miten ihmeessä olen päätynyt edes lähtemään tuon miehen kanssa, eihän meillä ole samaa kieltäkään. Käännän kylkeni ja teeskentelen nukkuvani. Toivon miehen tajuavan lähteä. Kuuntelen hänen noustessa askeleita. WC:n ovi käy mutta poistuessa sieltä, askeleet eivät tule kohti makuuhuonetta. Mitä ihmettä se tekee? Mies tulee takaisin sänkyyn. Hän ei selvästikään vain lähde vaan odottaa minun heräävän. Miten saan hänet ulos täältä?

Avaan silmäni. Mies suutelee minua välittömästi. Minua etoo ja siirrän hänen vartalollani vaeltavat kädet pois. Avaan koneen. Ainut mitä nyt voin tehdä on ottaa google kääntäjä käyttöön. Kirjoitan, että hänen on lähdettävä koska minun on lähdettävä. Mies näyttää ymmärtävän muttei tee elettäkään lähteäkseen. Nousen ja alan pukemaan. Vihdoin mieskin ymmärtää ja seuraa perässä esimerkkiäni. Poistumme samalla ovenavauksella. Pihalla hän jää seisomaan paikoilleen, ei näytä tekevän lähtöä. Helvetti vieköön häivy nyt. Mies suutelee minua ja minä toivon, etteivät naapurit näe. Kävelen autolleni ja lähden.

Istun parkissa kaupan pihalla. Jokohan mies olisi häipynyt? Odotan vielä hetken ja lähden kotiin. Ulko-ovelle kävellessäni vilkuilen ympärilleni. Luojan kiitos miestä ei näy missään. Kipitän nopeasti sisälle.

Mietin mitä mies mahtoi pyöriä asunnossani. Teen tarkistuskierroksen, ettei mitään ole hävinnyt. Hyllyn päällä valokuva-albumini ovat hujan hajan. Hän on selanut niitä. Kuka ihme selaa toisen valokuva-albumeita yhden illan panon jälkeen? Hän on katsellut kuvia minusta, perheestäni ja ystävistäni. Ajatus saa kylmänväreet kulkemaan selkääni pitkin. Hän tietää missä asun. Hän tietää millainen auto minulla on. Päässäni vilisee kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Todella toivon, etten näe häntä enää ikinä.

NAAPURI VÄLLYJEN VÄLIIN

Törmäsin yökerhossa naapurissani asuvaan mieheen. Hän tuli juttelemaan minulle. Ennen olemme vain rappukäytävässä tai pihalla moikanneet nopeasti ja jatkaneet matkaamme. Nyt hän tuli esittäytymään ja ajattelin jääväni hetkeksi hänen kanssaan istumaan, kun kerta ihan komea mies on. Aika kului ja huomasin yhä istuvani naapurini vieressä ja kadottaneeni ystäväni johonkin. Valomerkki alkoi lähestyä. Tarkoituksemme oli kävellä yhtä matkaa kotiin ja naapuri sanoi käyvänsä vielä vessassa ennen lähtöä. Pyysi, etten kattoaisi sillä välin mihinkään. Enhän ollut kunnolla edes katsastanut baarin tarjontaa. Nousin ylös kiertääkseni yökerhon vielä kerran läpi, jos kuitenkin sattuisi löytymään jotain parempaa. Hukka kierros, ei komeita miehiä. Palasin takaisin naapurini luo.


Kotitalollamme päätimme kuitenkin nukkua yhdessä ja menimme luokseni. Vaikka molemmat varmasti tiesivät, että eihän se nukkuminen nyt oikeasti nukkumista tarkoittaisi. Hän ehti juuri istua sohvalle kun jo pyysin hänet makuuhuoneeseen. Käsistään hyvinkin taitava mutta kyrvän koko oli kyllä sitä luokkaa, että samahan se minulle olisi ollut vaikka koko homma olisi hoidettu pelkillä käsitöillä. Käsiään hän sentään osasi käyttää toisin kuin penistään. Kännin piikkiin, ajattelin, mutta jouduin pyörtämään sen aamun uusinnan jälkeen. Aivan yhtä surkeaa touhua oli edelleen.


Hän jäi juttelemaan. Tunnit vieri, vilkuilin kelloa ja päästin suustani kommentteja "ai onko kello jo noin paljon", muttei hän tajunut vihjettä. Miten heittää naapuri ulos, kun häneen joutuu jatkossakin törmäämään. Lopulta sanoin käyväni tupakalla ja mies tajusi poistua samalla ovenavauksella. Vihdoinkin.