EXÄ ETEENPÄIN, MINÄ JUNNAAN PAIKOILLAAN

Avioeroni jälkeen olen seurustellut kerran. Kaikki muut ovat olleet yhden tai parin illan juttuja taikka panokavereita. Tapasin tämän kyseisen miehen kaverini kautta. Hän kiinnitti huomioni heti. Komea ja hauska ja tärkeintä, hän ei yrittänyt pokailla minua. Ainakaan ei vaikuttanut siltä. En pidä liian helpoista tapauksista. Yhden illan jutuiksi joo ne käyvät, mutta muuten pidän haasteista. Ettei mies heti lankea polvilleen eteeni. Halusin nähdä miehen uudelleen, kahdenkesken. Emmin pitkän aikaa laitanko hänelle kaveripyynnön Facebookissa. Välillä jo melkein unohdin hänet. 

Muutamien kuukausien päästä laitoin pyynnön ja mies hyväksyi sen. Kommentoin hänen tilapäivitykseensä ja siitä se lähti. Aloimme jutella, mies ehdotti tapaamista, näimme, näimme uudelleen ja uudelleen eikä aikaakaan kun mies jo kysyi seurustelemmeko. En tiedä vieläkään miksi hänen kanssaan se kävi niin helposti. Aina ennen tätä ja tämän jälkeen tapaaminen on ollut niin vaikeaa, puhumattakaan siitä että haluaisin kenenkään tyttöystäväksi. Häntä kuitenkin aloin nähdä nopeasti lähes päivittäin. Jo ensimmäisten seurusteluviikkojen jälkeen kävimme hänen äidin ja isäpuolensa luona. Katsoimme heidän kanssa leffoja, telkkaria, söimme ja saunoimme. Viihdyin siellä. Hänen äitinsä oli minulle niin mukava, kohteli kuin omaa tytärtään. Hän pyysi minua käymään, halusi minut joulunakin sinne ja toisinaan silitteli hiuksianikin koska tiesi minun pitävän siitä.

Jossain vaiheessa mies alkoi käymään mustasukkaiseksi. Hän ei pitänyt siitä, että lähettelin viestejä miespuolisten kavereiden kanssa. Hän ei pitänyt siitä, että kävin synnyinkaupungissani. Hän ei pitänyt pitkistä illanvietoistani baareissa. Hän ei luottanut minuun. Ja niin petin ensimmäisen kerran. Suutelin baarissa kaveriani. Mutta ensimmäisen kerran kaduin sitä. Halusin välittömästi pois baarista. Pelkäsin menettäväni poikaystäväni mutta kerroin kuitenkin. Saimme aikaan kauhean riidan, anelin anteeksi antoa ja sain sen. Mutta tämän jälkeen, mies luotti minuun entistä vähemmän.

Luottamuksen karistessa mies kävi yhä mustasukkaisemmaksi. Arkena kaikki oli hyvin. Viihdyimme yhdessä, pidimme samoista asioista, hänen kanssaan oli helppo olla ja seksi oli mahtavaa. Mutta ulos mennessäni, jo puhuessani siitä, että olen menossa, mies suuttui. Hän oli varma että pettäisin. Mikään mitä sanoin ei auttanut. En jaksanut riitoja ja aloin ikävöidä sinkkuutta. Baarissa olisin halunut lähteä toisen miehen matkaan, ex-panojen tekstatessa olisin halunut hypätä heidän sänkyynsä. Mutten tehnyt sitä. Pysyin uskollisena ja toivoin luottamuksen palautuvan. Toivoin suhteen palautuvan ennalleen.

Yhtenä iltana mies oli luonani, kertoi kuinka minua rakasti, miten tärkeä olin ja veti sormuksen esiin. Hän halusi mennä kihloihin. Olin hämmilläni ja sanoin kyllä. Mihin soppaan olinkaan taas lusikkani työntänyt.

Suhteemme jatkui samalla tolalla, huonosti. Riitoja, mustasukkaisuutta mutta myös niitä hyviä ja onnellisia päiviä. Hänen mustasukkaisuutensa sai kuitenkin minut työntymään koko ajan kauemmas. Minua ahdisti kihloissa olo, minua ahdisti miehen puheet yhteenmuutosta ja aloin epäilemään koko suhdetta. En halunut jäädä jumiin huonoon suhteeseen. Aloin olemaan niin ärsyttävä kuin suinkin osasin, käymään useammin ulkona, antamaan syytä mustsukkaisuuteen, satuttamaan häntä sanoillani ja teoillani. Toivoin hänen kyllästyvän ja jättävän minut, ettei minun tarvitsisi jättää häntä. Niin ei käynyt, ja lopulta minä jätin hänet raukkamaisesti tekstiviestillä.

Tästä suhteesta on aikaa noin puolitoista vuotta. Eilen kuulin miehen asuvan yhdessä naisensa kanssa. Hän on mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä on suhde, he asuvat yhdessä ja mahtavatkohan olla jo kihloissakin. Pian varmaan saan kuulla vauvauutisia ja nähdä somessa hääkuvia. Mitä minulla on? Ei mitään. Ei poikaystävää, asun yksin eikä puhettakaan, että lapsia tai häitä olisi tulossa vuosiin. En ole siirtynyt elämässäni eteenpäin lainkaan. Olen edelleen sinkku ja koukussa yhden illan panoihin. En edelleenkään osaa sitoutua, en rakastaa, olla uskollinen tai seurustella. Masentaa kuulla miten hieno elämä exälläni on, miten se joskus oli minun mutta annoin kaiken pois, toiselle naiselle ja nyt minulla ei ole mitään.

MITÄ MIEHELTÄ HALUAN?

Tämä lista on lähinnä minua itseäni varten. En voi koskaan löytää herra oikeaa, jollen itsekään tiedä mitä haluan.

1. Minua pidempi. Tietysti kiva olisi, että saisin käyttää korkkareita, joten mies saisi olla aika reilustikin pidempi. Mutta jos vaakalaudalla on korkkarit ja täydellinen mies niin kyllä siinä tapauksessa valitsen sen miehen, jos hän kuitenkin on minua pidempi ilman niitä korkkareita.
2. Komea. Tietysti. Ja tästä en ole valmis joustamaan. Jollei mies miellytä silmään niin eihän silloin tee miehi hypätä edes sänkyyn. Se mitä komea sitten tarkoittaa on hyvinkin häljyvä käsite. Itse pidän hyvin erilaisista miehist. Pidempi tukkasista, tummista, vaaleista, kaljuista, miehisistä, suloisista, koviksista. En osaa sanoa yhtä tiettyä juttua miltä miehen tulisi näyttää.
3. Hyvä kroppa. Meinaan, ettei mikään valtava sotanorsu saisi olla. Mutten kyllä tykkää liian laihoistakaan. Hartioissa saisi olla leveyttä ja lihaksetkin olisi kivat. Tai sitten semmonen ihan normi kroppanen mies. Jos mies on ihan luuviulu, tulee itselläni lihava olo.
4. Hauska. Miehen tulee ehdottomasti saada minut nauramaan. En kestä mitään tosikkoja tai miehiä, joiden vitseille saa väkisin nauraa. Hauska ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lyödään kaikki ihan läskiksi eikä osata käyttäytyä tarpeen tullen.
5. Kokeilunhaluinen. Kyllästyn todella helposti. Kaikki on aina mielestäni tylsää ja jotain kivaa tekemistä olisi oltava koko ajan. Siksi miehenkin tulisi olla kokeilunhaluinen ja sponttaani. Voitaisiin yhdessä tai kaveriporukalla kokeilla jotain uutta ja lähteä reissuun hetken mielijohteesta. Eikä siitä kokeilunhalusta haittaa ole makuuhuoneenkaan puolella.
6. Haluaa tutustua minuun. Pidän seksistä, hyppään helposti sänkyyn ja viihdyn siellä usein. Mutta jos kyse on seurustelusta, pitää miehen olla kiinnostunut myös minusta. Silloin ei enää pelkät sänkytaidot riitä. Hänen on haluttava tutustua oikeaan minään eikä kaikki keskustelut saa olla seksisävytteisiä.
7. Rento. En yksinkertaisesti kestä jäykkiksiä. Elämään on suhtauduttava sopivan letkeällä otteella. Ei tämä niin haudanvakavaa ole.
8. Ei saa olla ylimustasukkainen. Pieni mustasukkaisuus on ihan okei, silloin tietää, että toinen oikeasti välittää. Mutta liiallista mustasukkaisuutta en kestä lainkaan. Siinä keino millä minut saa varmasti pettämään.
9. Luotettava ja rehellinen. En jaksa kytätä kenenkään menemisiä ja tekemisiä, joten tottakai suotavaa olisi, että mies on rehellinen ja luottamukseni arvoinen.
10. Antaa minun mennä ja menee itsekin. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. tarvitsen vapautta ja tilaa ympärilleni. Muuten ahdistun ja pötkin pakoon. Miehen ei siis todellakaan tule jarruttaa menojalkaani enkä minäkään jarruta hänen.
11. Ei liian kiltti. Liian kiltit, kunnolliset miehet saavat minut kyllästymään alta aikayksikön. Kaikki nössöt miehet on siis ehdottoman no no. Ei nyt mitään narkkari-linnakundiakaan, jolla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Mutta jotain siltä väliltä. Elämässä pitää olla jännitystä, jottei käy aika liian pitkäksi. Minulle tietysti täytyy olla kiltti. Mitään vittupäätä en jatkuvasti jaksa katsella. Mutta tapellakkin täytyy osata. Ei suhde aina voi olla vain seesteistä ja sovintoseksihän on juuri parasta.
12. Sovintoseksistä päästäänkin tähän tärkeimpään kriteeriin eli hyvä sängyssä. Tietenkään heti ei voi tietää mistä toinen pitää ja mistä ei. Mutta en kyllä jaksa kädestä pitäen alkaa miestä opettamaan, joten kokemusta saisi olla. Kyllä jonkinlainen käsitys pitää olla, mistä naiset yleensä pitävät. Ja koolla todellakin on väliä. He jotka muuta väittävät ovat miehiä, joilla on pieni tai naisia, joiden miehillä on pieni.

Tässä minun listani. Unohdinko jotain oleellista? Mitä te mieheltä haluatte? Onko tällaista miestä nyt niin mahdoton löytää?