Kuitenkin heti kaupungilla kiinnitin huomiota jokaiseen komeaan mieheen. Hymyilin takaisin miehille, jotka hymyilivät minulle ja toivoin olevani yksin, voivani vaihtaa. Katsoa olisiko tuo toinen sittenkin parempi.
Illalla ystävien kanssa baarissa unohdin miehen nopeasti. Flirttailin toisille ja vinkkasin silmää ensimmäiselle komealle miehelle, jonka kanssa katseemme kohtasivat. Suutelin miestä ja mieleni todella olisi tehnyt viedä hänet kotiini, panna kunnolla ja ottaa uusinta aamulla. Olisin sen varmaan tehnytkin, ellei tämä tapailemani mies olisi tullut luokseni.
Minun on aina tarkastettava, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Aina kun tapailen miestä, tuntuvat kaikki muutkin olevan kiinnostuneita, eikä minulle enää riitäkkään sen yhden miehen huomio. Huomaan hakevani sitä muualta ja pahinta on, etten tunne minkäännäköistä myötätuntoa tapailemaani miestä kohtaan. Loukkaan toista ymmärtämättä, kuinka paljon satutan. Haluan kaiken. Yksi mies ei riitä. Olen kiinnostunut hetken ja sitten haluan jo jotain muuta. Huomaan, ettei yksi mies tee minua onnelliseksi. Tarvitsen tilaa. Omaa aikaa. Huomiota. Vaihtoehtoja. Silloin kaipaan sitä tunnetta, että olen vapaa tekemään mitä vain, ilman rajoja. Vihaan olla sinkku. Samalla rakastan olla sinkku. Ajoin miehen pois ja ainakin toistaaiseksi, pysyn sinkkuna.
