OTIT JA KÄYTIT JA HEITIT POIS

Sinä iltana olit tismalleen samanlainen. Yhtä ihana kuin seurustellessamme. Juttelimme vaivattomasti. Kaikki riidat ja kaunat oli unohdettu. Kaikki oli yhtä helppoa, kuin ennenkin. Mutta ilmassa oli kipinöitä. Sellaisia kipinöitä kuin ensikertaa tavatessamme. Aivan kuin ensikertamme olisi nyt uudestaan. Jännitti suudella sinua. Aivan kuten silloinkin. Suudellessani kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Aivan kuten silloinkin. Ja lähtiessäsi, oloni oli onnellinen, jännittynyt ja toiveikas. Aivan kuten silloinkin.

Ehkä meistä tulisikin jotain. Ehkä tällä kertaa pystyisin olemaan uskollinen. Ehken nyt jänistäisi. Muuttaisimme yhteen ja saisimme sen lapsen, jotai toivoit. Ehket olisi niin mustasukkainen ja minä niin menevä. Oppisin arvostamaan yhteisiä koti-iltoja. Oppisin arvostamaan tavallista arkea. Oppisin olemaan onnellinen sinusta ja lakkaisin etsimästä.

Luulin, että annoit minulle toisen mahdollisuuden. Että kaikesta huolimatta olit valmis antamaan anteeksi, unohtamaan ja yrittämään vielä kerran. Mutta halusitkin vain saada minut välittämään, haluamaan sinut takaisin ja kiintymään sinuun. Halusit satuttaa minua kuten minä satutin sinua. Annoit minulle toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ja seuraavana hetkenä olitkin jo toisen naisen sylissä. Käyttäydyit kuin minä. En osanut odottaa sitä. Ja nyt todella tiedän, miten helvetisti se sattuu. Miten paljon satutinkaan sinua. Ja miten rikki minä olen nyt.

Olen kirjoittanut aiemmin miten satutin exääni ja jätin hänet, mutten ole paljastanut, miten hän onnistui satuttamaan minua. En näytä helposti arpiani, sillä en halua näyttää heikolta, haavoittuvaiselta. Mutta tässä nostan nyt hieman paitaani ja näytän arvistani yhden.