OTIT JA KÄYTIT JA HEITIT POIS

Sinä iltana olit tismalleen samanlainen. Yhtä ihana kuin seurustellessamme. Juttelimme vaivattomasti. Kaikki riidat ja kaunat oli unohdettu. Kaikki oli yhtä helppoa, kuin ennenkin. Mutta ilmassa oli kipinöitä. Sellaisia kipinöitä kuin ensikertaa tavatessamme. Aivan kuin ensikertamme olisi nyt uudestaan. Jännitti suudella sinua. Aivan kuten silloinkin. Suudellessani kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Aivan kuten silloinkin. Ja lähtiessäsi, oloni oli onnellinen, jännittynyt ja toiveikas. Aivan kuten silloinkin.

Ehkä meistä tulisikin jotain. Ehkä tällä kertaa pystyisin olemaan uskollinen. Ehken nyt jänistäisi. Muuttaisimme yhteen ja saisimme sen lapsen, jotai toivoit. Ehket olisi niin mustasukkainen ja minä niin menevä. Oppisin arvostamaan yhteisiä koti-iltoja. Oppisin arvostamaan tavallista arkea. Oppisin olemaan onnellinen sinusta ja lakkaisin etsimästä.

Luulin, että annoit minulle toisen mahdollisuuden. Että kaikesta huolimatta olit valmis antamaan anteeksi, unohtamaan ja yrittämään vielä kerran. Mutta halusitkin vain saada minut välittämään, haluamaan sinut takaisin ja kiintymään sinuun. Halusit satuttaa minua kuten minä satutin sinua. Annoit minulle toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ja seuraavana hetkenä olitkin jo toisen naisen sylissä. Käyttäydyit kuin minä. En osanut odottaa sitä. Ja nyt todella tiedän, miten helvetisti se sattuu. Miten paljon satutinkaan sinua. Ja miten rikki minä olen nyt.

Olen kirjoittanut aiemmin miten satutin exääni ja jätin hänet, mutten ole paljastanut, miten hän onnistui satuttamaan minua. En näytä helposti arpiani, sillä en halua näyttää heikolta, haavoittuvaiselta. Mutta tässä nostan nyt hieman paitaani ja näytän arvistani yhden.

MASENTAVA MAANANTAI

Aamulla avatessani facebookin, eteeni pomppasi ystäväni ja hänen miehensä ihania lomakuvia. Toinen ystäväni kertoi päivällä muuttavansa poikaystävänsä kanssa yhteen, ostivat omakotitalon. Kolmannen ystävän kuulin yrittävän lasta avokkinsa kanssa. Yksi ystävä ilmoitti viikko sitten yrittävänsä exänsä kanssa uudelleen. Töissä kaikki hehkuttivat miten miehensä olivat heidät naistenpäivänä yllättäneet. Lisäksi facebookissa jatkuvasti joku jakaa ja tykkäilee ihanista kosinnoista tai muista miehen tekemistä yllätyksistä. Tulen olemaan varmasti oman ikäluokkani viimeinen sinkku.

Ei mulla muuta. Ehkä parin päivän päästä taas nautin sinkkuudesta, mutta nyt olo on vain masentunut.

EXÄ ETEENPÄIN, MINÄ JUNNAAN PAIKOILLAAN

Avioeroni jälkeen olen seurustellut kerran. Kaikki muut ovat olleet yhden tai parin illan juttuja taikka panokavereita. Tapasin tämän kyseisen miehen kaverini kautta. Hän kiinnitti huomioni heti. Komea ja hauska ja tärkeintä, hän ei yrittänyt pokailla minua. Ainakaan ei vaikuttanut siltä. En pidä liian helpoista tapauksista. Yhden illan jutuiksi joo ne käyvät, mutta muuten pidän haasteista. Ettei mies heti lankea polvilleen eteeni. Halusin nähdä miehen uudelleen, kahdenkesken. Emmin pitkän aikaa laitanko hänelle kaveripyynnön Facebookissa. Välillä jo melkein unohdin hänet. 

Muutamien kuukausien päästä laitoin pyynnön ja mies hyväksyi sen. Kommentoin hänen tilapäivitykseensä ja siitä se lähti. Aloimme jutella, mies ehdotti tapaamista, näimme, näimme uudelleen ja uudelleen eikä aikaakaan kun mies jo kysyi seurustelemmeko. En tiedä vieläkään miksi hänen kanssaan se kävi niin helposti. Aina ennen tätä ja tämän jälkeen tapaaminen on ollut niin vaikeaa, puhumattakaan siitä että haluaisin kenenkään tyttöystäväksi. Häntä kuitenkin aloin nähdä nopeasti lähes päivittäin. Jo ensimmäisten seurusteluviikkojen jälkeen kävimme hänen äidin ja isäpuolensa luona. Katsoimme heidän kanssa leffoja, telkkaria, söimme ja saunoimme. Viihdyin siellä. Hänen äitinsä oli minulle niin mukava, kohteli kuin omaa tytärtään. Hän pyysi minua käymään, halusi minut joulunakin sinne ja toisinaan silitteli hiuksianikin koska tiesi minun pitävän siitä.

Jossain vaiheessa mies alkoi käymään mustasukkaiseksi. Hän ei pitänyt siitä, että lähettelin viestejä miespuolisten kavereiden kanssa. Hän ei pitänyt siitä, että kävin synnyinkaupungissani. Hän ei pitänyt pitkistä illanvietoistani baareissa. Hän ei luottanut minuun. Ja niin petin ensimmäisen kerran. Suutelin baarissa kaveriani. Mutta ensimmäisen kerran kaduin sitä. Halusin välittömästi pois baarista. Pelkäsin menettäväni poikaystäväni mutta kerroin kuitenkin. Saimme aikaan kauhean riidan, anelin anteeksi antoa ja sain sen. Mutta tämän jälkeen, mies luotti minuun entistä vähemmän.

Luottamuksen karistessa mies kävi yhä mustasukkaisemmaksi. Arkena kaikki oli hyvin. Viihdyimme yhdessä, pidimme samoista asioista, hänen kanssaan oli helppo olla ja seksi oli mahtavaa. Mutta ulos mennessäni, jo puhuessani siitä, että olen menossa, mies suuttui. Hän oli varma että pettäisin. Mikään mitä sanoin ei auttanut. En jaksanut riitoja ja aloin ikävöidä sinkkuutta. Baarissa olisin halunut lähteä toisen miehen matkaan, ex-panojen tekstatessa olisin halunut hypätä heidän sänkyynsä. Mutten tehnyt sitä. Pysyin uskollisena ja toivoin luottamuksen palautuvan. Toivoin suhteen palautuvan ennalleen.

Yhtenä iltana mies oli luonani, kertoi kuinka minua rakasti, miten tärkeä olin ja veti sormuksen esiin. Hän halusi mennä kihloihin. Olin hämmilläni ja sanoin kyllä. Mihin soppaan olinkaan taas lusikkani työntänyt.

Suhteemme jatkui samalla tolalla, huonosti. Riitoja, mustasukkaisuutta mutta myös niitä hyviä ja onnellisia päiviä. Hänen mustasukkaisuutensa sai kuitenkin minut työntymään koko ajan kauemmas. Minua ahdisti kihloissa olo, minua ahdisti miehen puheet yhteenmuutosta ja aloin epäilemään koko suhdetta. En halunut jäädä jumiin huonoon suhteeseen. Aloin olemaan niin ärsyttävä kuin suinkin osasin, käymään useammin ulkona, antamaan syytä mustsukkaisuuteen, satuttamaan häntä sanoillani ja teoillani. Toivoin hänen kyllästyvän ja jättävän minut, ettei minun tarvitsisi jättää häntä. Niin ei käynyt, ja lopulta minä jätin hänet raukkamaisesti tekstiviestillä.

Tästä suhteesta on aikaa noin puolitoista vuotta. Eilen kuulin miehen asuvan yhdessä naisensa kanssa. Hän on mennyt elämässään eteenpäin. Hänellä on suhde, he asuvat yhdessä ja mahtavatkohan olla jo kihloissakin. Pian varmaan saan kuulla vauvauutisia ja nähdä somessa hääkuvia. Mitä minulla on? Ei mitään. Ei poikaystävää, asun yksin eikä puhettakaan, että lapsia tai häitä olisi tulossa vuosiin. En ole siirtynyt elämässäni eteenpäin lainkaan. Olen edelleen sinkku ja koukussa yhden illan panoihin. En edelleenkään osaa sitoutua, en rakastaa, olla uskollinen tai seurustella. Masentaa kuulla miten hieno elämä exälläni on, miten se joskus oli minun mutta annoin kaiken pois, toiselle naiselle ja nyt minulla ei ole mitään.