MASENTAVA MAANANTAI

Aamulla avatessani facebookin, eteeni pomppasi ystäväni ja hänen miehensä ihania lomakuvia. Toinen ystäväni kertoi päivällä muuttavansa poikaystävänsä kanssa yhteen, ostivat omakotitalon. Kolmannen ystävän kuulin yrittävän lasta avokkinsa kanssa. Yksi ystävä ilmoitti viikko sitten yrittävänsä exänsä kanssa uudelleen. Töissä kaikki hehkuttivat miten miehensä olivat heidät naistenpäivänä yllättäneet. Lisäksi facebookissa jatkuvasti joku jakaa ja tykkäilee ihanista kosinnoista tai muista miehen tekemistä yllätyksistä. Tulen olemaan varmasti oman ikäluokkani viimeinen sinkku.

Ei mulla muuta. Ehkä parin päivän päästä taas nautin sinkkuudesta, mutta nyt olo on vain masentunut.

RUOHO ON VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLELLA

Uskaltauduin pitkästä aikaan tutustumaan mieheen. Näkemään muutakin kuin seksin merkeissä. Hän on kiltti, kohtelias, hauska, hellä, hänen elämänsä on järjestyksessä, on talo, auto, maata ja harrastuksia. Mutta jotain puuttui. En tiedä mitä. Viihdyin hänen seurassaan ja hänen kosketuksensa sai minut nopeasti syttymään. Hänessä on kaikki mitä olen halunut, tai luulluut haluavani.

Kuitenkin heti kaupungilla kiinnitin huomiota jokaiseen komeaan mieheen. Hymyilin takaisin miehille, jotka hymyilivät minulle ja toivoin olevani yksin, voivani vaihtaa. Katsoa olisiko tuo toinen sittenkin parempi. 

Illalla ystävien kanssa baarissa unohdin miehen nopeasti. Flirttailin toisille ja vinkkasin silmää ensimmäiselle komealle miehelle, jonka kanssa katseemme kohtasivat. Suutelin miestä ja mieleni todella olisi tehnyt viedä hänet kotiini, panna kunnolla ja ottaa uusinta aamulla. Olisin sen varmaan tehnytkin, ellei tämä tapailemani mies olisi tullut luokseni. 

Minun on aina tarkastettava, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Aina kun tapailen miestä, tuntuvat kaikki muutkin olevan kiinnostuneita, eikä minulle enää riitäkkään sen yhden miehen huomio. Huomaan hakevani sitä muualta ja pahinta on, etten tunne minkäännäköistä myötätuntoa tapailemaani miestä kohtaan. Loukkaan toista ymmärtämättä, kuinka paljon satutan. Haluan kaiken. Yksi mies ei riitä. Olen kiinnostunut hetken ja sitten haluan jo jotain muuta. Huomaan, ettei yksi mies tee minua onnelliseksi. Tarvitsen tilaa. Omaa aikaa. Huomiota. Vaihtoehtoja. Silloin kaipaan sitä tunnetta, että olen vapaa tekemään mitä vain, ilman rajoja. Vihaan olla sinkku. Samalla rakastan olla sinkku. Ajoin miehen pois ja ainakin toistaaiseksi, pysyn sinkkuna.

NETTIDEITTAILU

Tänään tein jotain mitä en koskaan olisi uskonut tekeväni. Nettideittiprofiilin. Nämä on juuri sellaisia asioita, jotka tulevat mieleen yksinäisinä iltoina kun toivoisi jonkun olevan vierellään. Että nyt otan ohjat omiin käsiini, panen kaiken peliin, etsin ja löydän miehen. Opettelen ja opin olemaan onnellinen yhden miehen kanssa. Perustan perheen ja ryhdyn tavalliseksi.


Olen aina ajatellut, että profiilin deittipalstalle tekevät vain kaikki säälittävät ressukat, jotka eivät kellekkään muullekkaan ole kelvanneet. Kuulunko minä nyt näihin säälittäviin? Omasta mielestäni en. Joten miksei netistä voisi löytyä myös hyvää miestä? Ovatko ihmiset liian ennakkoluuloisia? Vai olenko se vain minä? Tai sitten todella vain olen yksi säälittävä niiden muiden joukossa.


En edes tiädä uskaltautuisinko todella jotakuta näkemään, mikäli kiinnostavaan mieheen netissä törmäisin. Varsinkin kun miesten tapaaminen selvinpäin on muutenkin minulle HYVIN vaikeaa. Mutta, ehkä tämä profiili on jo yksi askel parempaan suuntaan. Yksi askel muutokseen. Osaanko muuttua? Pystynkö muuttumaan? Haluanko todella muuttua?


Kahden kanssa olen nyt jutellut. Ihan kevyttä juttelua vain, ei mitään syvällistä. Raportoimpa myöhemmin miten tässä kävi

METALLISYDÄN

Olin eilen juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Emme ole tunteneet kuin noin vuoden verran, joten suurin osa ihmisistä oli sellaisia joita en tuntenut. Yökerhossa luokseni tuli jutteleemaan mies, jonka yksi seurueestamme tunsi jo hyvinkin entuudestaan. Hän oli aivan selvästi mustasukkainen minun jutellessa tämän miehen kanssa. Sanoin sen miehellekin mutta hän vain totesi, ettei ollut tuosta naisessta kiinnostunut siinä mielessä. Mitä minä tein? Tuon naisen silmien edessä suutelein, halailin, tanssin ja nauroin miehen kanssa, johon hän selvästi oli ihastunut. Uusi tuttu, jonka kanssa olisi voinut vaikka ystävystyä, mutta ei kun minä laitankin jonkun yhdenillan panon kaiken edelle. Kuinka tyhmä voi ihminen olla. Mitä jos itse olisin ollut tuo mustasukkaisena vierestä katsova nainen. Minulla ei selvästikkään ole lainkaan empatiakykyä. Minusta puuttuu jokin osa. Varmasti aivoistani, mutta luulen myös sydämmen puuttuvan kokonaan. Ehkä rinnassani sykkiikin vain metallisydän, jonka ainut tehtävä on pumpata verta.


Vein miehen kotiini ja harrastimme seksiä. Siinä ei ollut kehumista. Liian humalassa varmaan kumpikin. Liikaa säheltämistä. Sanoin: "Sun täytyy mennä, mun poikaystävä tulee kohta." Mies katsoi minua ällistyneenä ja tinkasi minulta valehtelenko. Ei minulla voinut olla miestä. Hän olisi halunut nähdä minut uudelleen. Mutta minä ajoin hänet tiehensä. Niinkuin ajan aina.


Nyt herään jälleen yksin sängystäni. Kirjoitan tätä, kun voisin suudella miestä. Miksen antanut tuon miehen jäädä? Miksen osaa tutustua kehenkään? En osaa päästää ketään oikeasti lähelleni. En kerro mitään todellista itsestäni. Pidän kaiken sisälläni ja vain odotan, että joku saisi nuo muurit sortumaan ympärilläni. Että joku saisi lukon avattua. Mutta rakennan vain paksempia muureja ja käperryn yhä pienemmäksi näiden muurien sisään. Onko minusta pian enää mitään jäljellä? Kadotanko todellisen minäni?

KAIPAAN MIESTÄ

Yhdenillan jutut ovat helppoja. Mutta kun mies pitäisi nähdä uudelleen, säikähdän heti. En tiedä miksi. Ehkä pelkään, ettei se kuitenkaan toimi. Ehkä pelkään torjutuksi tulemista sitä, ettei minua hyväksytäkkään sellaisena kuin olen.


Miten se voisi toimia. En osaa rakastaa. En osaa aidosti välittää toisesta ja hänen tunteistaan. Sanon rakastavani, vaikken rakasta. En edes tiedä mitä rakkaus on. Luulen välittäväni, kunnes löydän itseni jälleen suutelemasta toista miestä yhtenä kosteana yönä. Ei kai kukaan sellaista tee välittämälleen ihmiselle?


Silti toisinaan kaipaan miestä. Kaipaan miestä, kun kaverit viettävät koti-iltaa. Kaipaan miestä kun toiset muuttavat yhteen, ostavat taloja ja saavat lapsia. Kaipaan miestä, kun kaikki muut matkustavat miestensä kanssa ulkomaille tai kotimaassa. Kaipaan miestä, kun ystävääni odottaa mies kotona baari-illan päätteeksi. Kaipaan miestä, kun ystäväni mies hemmottelee tätä lahjoilla, kylpyläreissuilla, leffoilla, yllätyksillä ja illallisilla. Kaipaan miestä, kun ystävät reissaavat ja suunnittelevat iltoja pariskuntina. Silloin tunnen itseni niin yksinäiseksi, ulkopuoliseksi. Kaikilla muilla on joku, ja minulla ei ole ketään. Kaikki muut tekevät jotain suurta, ihmeellistä, rohkeaa, toteuttavat unelmiaan. Ja minun elämäni rullaa paikoillaan.


Miksen voi vain osata rakastaa?

8 syytä vihata seurustelevia ystäviä

Lähes kaikki ystävistäni seurustelevat tai ovat avo- tai avioliitossa. Ja joskus, se todella pistää vihaksi. Ei sillä, olen kyllä onnellinen heidän puolestaan. Mutta joskus he voisivat miettiä, mitä jos olisivat minun roolissani.

8 syytä miksi vihaan ystäviäni:

1. Liimautuminen mieheen

Kun mies on kotona, he eivät koskaan pyydä mihinkään. Mutta kun mies on poissa, jo alkaa seura kiinnostamaan. "No kun Pertti pääsee kuudelta töistä niin jos ehdit sitä ennen niin sopii." Tai kun heitä pyytää johonkin, ottavat he miehensä mukaan. Tarkoituksena viettää tyttöporukalla iltaa laivaristeilyllä, mutta silti kaikki kysyvät heti, onko ok jos heidän miehensäkkin tulee. No ei ole ok! Mistä lähtien he ovat olleet tyttöjä? Mutta mene siinä nyt sanomaan, ettei sovi, niin onpa todella hyvä tunnelman sen jälkeen sillä risteilyllä, mikäli joku heistä enää on valmis lähtemään. Minkä takia seurustelevat naiset eivät osaa käydä enää missään ilman miehiään? Miehet usein jatkavat ystäviensä näkemistä, ihan vain jätkäporukalla, mutta naiset eivät kertakaikkiaan osaa irrottautua miehistään. Eikö sen oman kullan kanssa vietetty aika tuntuisi entistä paremmalta, jos osaisi joskus tehdä jotain ilman sitä miestäkin? Tottakai välillä voidaan viettää iltaa niin että ne miehet ovat mukana, mutta että joka kerta?

2. Ei tuollaista miestä

Vaikka seurustelevat ovat löytäneet sen oman kullan, ei se tarkoita, että he tietäisivät millaisen miehen minä haluan. Silti heiltä tuntuu löytyvän jatkuvia neuvoja ja erityisesti näitä haukkuja, miksei jokin mies ole minulle sopiva. Vaikkei heillä ole hajuakaan millaisen miehen haluan. Miehistä varoittelu, varsinkin silloin kun he miestä eivät tunne, on todella raivostuttavaa. Ette tunne miestä, joten suut kiinni. Vaikka mies olisikin täys mätä, enkö saisi tehdä omia virheitäni. Kyllä sitä sitten kantapään kautta oppii. Ja koska etsin automaattisesti niitä virheitä miehistä heti alkuun itsekin ei miehen löytämistä ainakaan helpota, että ystäväni tekevät tätä myös.

3. Mihen löytää mistä vain

Kaupasta, salilta, työpaikalta, elokuvista.. Niin että hedelmäosastolle vain sitten miehiä iskemään? Kuka oikeasti kaupassa alkaa juttelemaan tuntemattomille? Ja millä todennäköisyydellä, nämä ovat vielä varattuja. Siinä onkin sitten mukava soperrella jotain kun tyttöystävä kävelee viereen. Miehiä ei todellakaan löydä mistä vain. Alkanut tuntumaan, ettei niitä löydy mistään.

4. Meille tulee vauva ja muutamme maalle

Tämä ei tosin ole ystävieni vika. He menevät elämässään eteenpäin. Perustavat perheitä ja ostavat taloja. Ymmärrän sen. Silti se toisinaan pistää vihaksi. Itse vietät yksinäisiä sinkkuiltoja kun ystäväsi miettivät miehensä kanssa yhteisen kodin sisustamista ja ostelevat vauvanvaatteita. Katkeruutta? Ehkäpä. Mutta toisinaan en ymmärrä tätä heidän kiirettään. Yhä nuorempina ja yhä lyhyemmän tuntemisen perusteella, he ilmoittavat odottavansa lasta tai ostavansa talon. Mikä kiire kaikilla on? Et sinä todella tunne sitä miestä vielä vuoden perusteella niin hyvin, että olisi aika ottaa laina ja ostaa omakotitalo.

5. Pariskuntaillat

Ystävät reissaavat ulkomaille, risteilylle, kylpylöihin, viettävät baari-iltoja ja käyvät laskettelemassa. Mutta näihin kutsutaan vain ne seurustelevat parit. Mihin unohtuvat sinkkuystävät? Enkö ole kykeneväinen tekemään näistä mitään vain, koska minulla ei ole miestä?

6. Me

Me käytiin siellä, me tehtiin sitä, me ostetaan tätä.. Tässä jälleen yksi todiste, ettette todellakaan tee mitään ilman miestänne.

7. Miehestä valittaminen

Jos joskus ystävät pääsevät hetkeksi irti miehestään, käyttävät he koko illan valittamiseen miehistään. Mitä se nyt taas on mennyt tekemään. Ettekö osaa enää pitää hauskaa? Ja teillä kun on ne miehet niin pitäkää huolta suhteestanne. Jos teillä todella menee niin huonosti, että miehestä täytyy valittaa lakkaamatta niin kannattaisi miettiä, onko todella oikean miehen kanssa.

8. Eron sattuessa

No, jos se suhde ei onnistukkaan. Silloinhan näitä ystäviä alkaa jälleen kiinnostamaan. Ollaan pyytämässä sinne ja tänne koko ajan, mikä on kyllä ihan mukavaa. Onhan se kiva "saada ystävänsä takaisin". Mutten silti unohda, miten kohtelitte minua silloin kun seurustelitte. Ja yleensä nämä ystävät unohtavat minut jälleen löytäessään uuden miehen. Kiitoksia vain. Tätäkö ystävyytemme merkitsee?