YHTEINEN TYÖPROJEKTI JA VANHA PANO

Minulle ja tälle työpaikkani varatulle miehelle/pikkujoulu erehdykselle määrättiin yhteinen työprojekti. Kun kuulin tästä, tiesin siitä tulevan kiusallista. Huomasin meidän molempien yrittävän tehdä työtä mahdollisimman nopeasti. Molemmat olivat valmiita tekemään osan työstä kotona, jotta meidän ei yhdessä tarvitsisi niin paljon työskennellä. Emme pystyneet katsomaan toisiamme edes päin. Molemmat tuijottivat vain projektin materiaaleja ja puhuimme katsoen toistemme ohi. Silmäni harhailivat ympäriinsä enkä tiennyt minne katsoa. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat punaiseksi pelkästä hermostuneisuudesta. Maanantaina jatkamme yhteisen projektin tekoa. Voi, kunpa olisin saanut työparikseni ihan kenet muun tahansa. Juuri tämän takia työkavereihin ei pitäisi haksahtaa, ikinä!

Olemme ennenkin jääneet kahdestaan, esimerkiksi työpaikkamme tupakkapaikalle. Kiusallinen hiljaisuus on laskenut yllemme. En tiedä mitä sanoa. Eikä selvästikkään tiedä hänkään. En osaa olla hänen lähellään. Eikä hän minun. Kuulen hänen puhuvan ihanasta vaimostaan muille ja ajattelen vain, mikä tekopyhä ihminen hän onkaan.

Yksi työkaverini, joka on myös hyvä ystäväni, tietää tästä pikkujouluhairahduksesta. Hänen kanssaan pyörittelemme silmiämme miehen ylistäessä vaimoaan. Luomme katseet toisiimme ja pelkästä katseesta tiedämme jo, mitä toinen tämän miehen puheista ajattelee. Huoh. Onneksi en ryhtynyt hänen kanssaan mihinkään salasuhteeseen.

LÄHETÄ MULLE SELFIE

Miksi miehet pyytävät aina kuvaamaan itseäni? Jokainen mies pyytää minua ottamaan itsestäni kuvan ja lähettämään hänelle. Enkä nyt siis tarkoita mitään eroottisia kuvia (vaikka on niitäkin pyydetty)vaan ihan perus kasvokuvia tai kokovartalokuvia vaatteet päällä. He tietävät jo miltä näytän ja näkevät kuviani somessa. Katsokoot sieltä sitten tai käyttäkööt mielikuvitustaan. En ole koskaan ollut sellainen kuvaileva tyttö. En koe tarvetta ottaa selfietä joka tilanteessa. Enkä edes pidä siitä. Omasta mielestäni (vaikka toiset muuta väittävätkin) epäonnistun aina kuvissa. Mielestäni kauniimmalta näytän luonnossa. Kuvissa onnistun aina jonkin typerän ilmeen kasvoilleni vääntämään. 

En muutenkaan (anteeksi vaan nyt niille, jotka selfieitä rakastavat) ymmärrä miksi joka asiasta täytyy ottaa kuva. Itse haluan nauttia siitä hetkestä enkä käyttää sitä kuvaamiseen. Ulkona syödessä ruuasta pitää ottaa kuva. Miksei keskittyisi sen sijan syömiseen ja hyvään seuraan. Kavereitten kanssa pitää ottaa ryhmäselfie vaikka voisi keskittyä hauskanpitoon. Ne joilla on lapsia, keskittyvät enemmän heidän kuvaamiseensa kuin siihen, että oikeasti olisivat läsnä siinä hetkessä lapsen kanssa. Ihmiset keskittyvät kuvaamiseen ja kuvan jakamiseen somessa niin paljon, että unohtavat nauttia ja elää siinä hetkessä.

Minä en jatkossakaan aio miehille kuvia ottaa enkä somessa niitä jatkuvasti jakaa. Nautitaan hetkestä!

KUN MIES SANOO EI

Silittelin niskaasi, rintaasi, selkääsi ja käsivarsiasi. Suutelin sinua suulle ja kaulalle. Ujutin käteni paitasi alle. Yritin viestittää haluavani sinua. Nyt jos haluat minä todellakin annan. Nostit koneen syliisi, menit tupakalle, jääkaapille,vaihdoit asentoa kauemmas tai nousit ylös pelaamaan. Teit kaikkesi torjutakseni minut. Yritin myöhemmin uudelleen ja taas sama juttu. Mikä ihme miestä vaivaa? Tulen yöksi hänen luo, yritän häntä sänkyyn mutta hän ei anna.

Aiemmin miehen puheista olin ymmärtänyt, ettei hän ole mikään pihtari. Kyseessä oli siis mies, josta kirjoitin kolme miestä ja tyttö postauksessa. Se kolmas mies, josta kirjoitan aivan lopuksi. Eikä kyse voi olla mistään ulkoisesta seikasta, sillä hän kävi luonani töiden jälkeen ja tietää siis tarkalleen miltä näytän. Ja mielestäni kemiammekin pelaa, juttu luistaa niin viestien välityksellä kuin kasvokkainkin. Ja itse hän minut luokseen pyysi, joten kai hänkin on samaa mieltä. 

Tiedän kyllä, että miehetkin saavat kieltäytyä. Aina ei voi tehdä mieli. Mutta jos pienissä alusvaatteissa makoilen hänen kyljessään kiinni ja yritän kaikkeni, miten hänen ei voi tehdä mieli? Sellainen mies ei ole minua varten. Pakkasin kamani ja lähdin.

TOINEN NAINEN TWITTERISSÄ

Blogisivuni reunaan on ilmestynyt uusi gadget. Pystyt seuraamaan minua nyt myös twitterissä. Liityin twitteriin eilen, eikä minulla aiemmin ole ollut mitään twitter tiliä. Joten opeteltavaa riittää. Tänään vihdoin kovan etsinnän jälkeen löysin, miten tuon nappulan blogiini saan lisättyä. Ehkäpä tämä tästä aukenee. Vai pitäisikö pyytää joku komea mies auttamaan ;)

Tervetuloa seuraamaan myös twitterissä

OTIT JA KÄYTIT JA HEITIT POIS

Sinä iltana olit tismalleen samanlainen. Yhtä ihana kuin seurustellessamme. Juttelimme vaivattomasti. Kaikki riidat ja kaunat oli unohdettu. Kaikki oli yhtä helppoa, kuin ennenkin. Mutta ilmassa oli kipinöitä. Sellaisia kipinöitä kuin ensikertaa tavatessamme. Aivan kuin ensikertamme olisi nyt uudestaan. Jännitti suudella sinua. Aivan kuten silloinkin. Suudellessani kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Aivan kuten silloinkin. Ja lähtiessäsi, oloni oli onnellinen, jännittynyt ja toiveikas. Aivan kuten silloinkin.

Ehkä meistä tulisikin jotain. Ehkä tällä kertaa pystyisin olemaan uskollinen. Ehken nyt jänistäisi. Muuttaisimme yhteen ja saisimme sen lapsen, jotai toivoit. Ehket olisi niin mustasukkainen ja minä niin menevä. Oppisin arvostamaan yhteisiä koti-iltoja. Oppisin arvostamaan tavallista arkea. Oppisin olemaan onnellinen sinusta ja lakkaisin etsimästä.

Luulin, että annoit minulle toisen mahdollisuuden. Että kaikesta huolimatta olit valmis antamaan anteeksi, unohtamaan ja yrittämään vielä kerran. Mutta halusitkin vain saada minut välittämään, haluamaan sinut takaisin ja kiintymään sinuun. Halusit satuttaa minua kuten minä satutin sinua. Annoit minulle toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ja seuraavana hetkenä olitkin jo toisen naisen sylissä. Käyttäydyit kuin minä. En osanut odottaa sitä. Ja nyt todella tiedän, miten helvetisti se sattuu. Miten paljon satutinkaan sinua. Ja miten rikki minä olen nyt.

Olen kirjoittanut aiemmin miten satutin exääni ja jätin hänet, mutten ole paljastanut, miten hän onnistui satuttamaan minua. En näytä helposti arpiani, sillä en halua näyttää heikolta, haavoittuvaiselta. Mutta tässä nostan nyt hieman paitaani ja näytän arvistani yhden.

SILMÄPELIÄ PÄIVYSTYKSESSÄ

Olen istunut päivystyksen odotustilassa tunnin, kun minua vastapäätä istahtaa nuori todella komea kundi. Ehkä minun ikäinen tai vuoden pari nuorempi. Jään tuijottamaan häntä ehkä aavistuksen liian pitkäksi aikaan miettiessäni, miksi hän on niin tutun näköinen. Havahdun hänen väläyttäessään flirttailevan hymynsä katsoessaan minua silmiin. Käännän katseeni nopeasti pois. Muutan mieleni, käännän katseeni takaisin ja vastaan hänen hymyynsä. Nyt on hänen vuoronsa katsoa pois.

Hän näpyttää puhelinta, minä näpytän puhelinta, molemmat vilkuilemme ympärillemme, katselemme pois päin ja välillä pysähdymme katsomaan toisiamme pitkäksi aikaa suoraan silmiin ja hymyilemme. Hän vinkkaa minulle silmää ja välillä minä puren tai nuolaisen huuliani. Hänen katseensa on flirttaileva ja minun katseestani varmaan paistaa läpi haluni repiä hänen vaatteensa lattialla ja hänen nussivan minua seinää vasten.

Viimein nimeni huudetaan. Tervehdin lääkäriä ja kävelen hänen huoneeseensa. Nopean käynnin jälkeen poistun päivystyksestä odotustilan kautta väläyttäen viimeisen vienon hymyn ja nopean silmäniskun tuolle komealla miehelle. Silmäpelimme kesti kokonaiset kolme tuntia. Kotona kadun, etten pyytänyt hänen numeroaan, sillä silmäpeli ja kundin komeus sai minut kiimaiseksi. Menen suihkuun ja masturboin.

KOLME MIESTÄ JA TYTTÖ

Mies käveli ohitseni, hymyilin hänelle ja hän teki käännöksen takaisin. Hän oli yökerhossa kaverinsa kanssa ja minä omani. Hänen kaverinsa ei ollut niin komea kuin mies itse. Niimpä päätin jättää kaverin pokailun sikseen ja keskittyä tuohon ensimmäiseksi huomaamaani mieheen. Joimme, juttelimme ja flirttailimme. Mies katosi johonkin. Häipyi tai meni vessaan, en tiädä, mutten jaksanut odotella. Lähdimme ystäväni kanssa etsimään muita kavereitamma. Miehistä tämä toinen, ei niin komea, pyysi numeroani. Miksei. Kun ensimmäistä miestä ei näkynyt, päätin siirtyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Aamulla mies laittoi viestiä. Juttelimme jonkin aikaan. Ihan mukava mies. Kirjaudun facebookiin ja stalkkaan hänen kuvansa. Hyi hitto! Olen tainut eilen olla taas vähän päissäni. En enää vastaa miehelle.

Saan viestiä toiselta mieheltä. Kuka tämä nyt on? En antanut numeroani kaveruksista toiselle. Muistan pussailleeni miesten vessajonossa. (Joo ihan perus. Jonotan aina miesten vessaan, jos naisten vessaan on kauhean pitkä jono.) Tarkistan mieheltä näimmekö vessajonossa. Jep, sama mies. En muista miltä mies näytti, enkä todellakaan luota eiliseen arviointikykyyni stalkatessani edellisen miehen. Koitan etsiä tämänkin, mutta saman nimisiä on niin monta, että täysin pimentyneiden muistikuvien vuoksi minun on mahdotonta tietää kuka se heistä on. Päätän jatkaa viestittelyä ja toivon parasta.

Iltapäivällä saan viestiä facebookiini. Tämä on nyt se eilinen kadonnut mies. Ihanaa, hän näyttää edelleen hyvältä. Arviointikykyni ei ole eilen täysin pettänyt. Viestiteltyäni tämän ja yllä kertomani miehen kanssa, tämä mies vaikuttaa mukavemmalta. Lisäksi tiedän hänen näyttävän hyvältä. Päätän keskittyä tähän mieheen ja unohdan edellisen. Vaihdamme numerot ja siirrymme whats appiin.