KOLME MIESTÄ JA TYTTÖ

Mies käveli ohitseni, hymyilin hänelle ja hän teki käännöksen takaisin. Hän oli yökerhossa kaverinsa kanssa ja minä omani. Hänen kaverinsa ei ollut niin komea kuin mies itse. Niimpä päätin jättää kaverin pokailun sikseen ja keskittyä tuohon ensimmäiseksi huomaamaani mieheen. Joimme, juttelimme ja flirttailimme. Mies katosi johonkin. Häipyi tai meni vessaan, en tiädä, mutten jaksanut odotella. Lähdimme ystäväni kanssa etsimään muita kavereitamma. Miehistä tämä toinen, ei niin komea, pyysi numeroani. Miksei. Kun ensimmäistä miestä ei näkynyt, päätin siirtyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Aamulla mies laittoi viestiä. Juttelimme jonkin aikaan. Ihan mukava mies. Kirjaudun facebookiin ja stalkkaan hänen kuvansa. Hyi hitto! Olen tainut eilen olla taas vähän päissäni. En enää vastaa miehelle.

Saan viestiä toiselta mieheltä. Kuka tämä nyt on? En antanut numeroani kaveruksista toiselle. Muistan pussailleeni miesten vessajonossa. (Joo ihan perus. Jonotan aina miesten vessaan, jos naisten vessaan on kauhean pitkä jono.) Tarkistan mieheltä näimmekö vessajonossa. Jep, sama mies. En muista miltä mies näytti, enkä todellakaan luota eiliseen arviointikykyyni stalkatessani edellisen miehen. Koitan etsiä tämänkin, mutta saman nimisiä on niin monta, että täysin pimentyneiden muistikuvien vuoksi minun on mahdotonta tietää kuka se heistä on. Päätän jatkaa viestittelyä ja toivon parasta.

Iltapäivällä saan viestiä facebookiini. Tämä on nyt se eilinen kadonnut mies. Ihanaa, hän näyttää edelleen hyvältä. Arviointikykyni ei ole eilen täysin pettänyt. Viestiteltyäni tämän ja yllä kertomani miehen kanssa, tämä mies vaikuttaa mukavemmalta. Lisäksi tiedän hänen näyttävän hyvältä. Päätän keskittyä tähän mieheen ja unohdan edellisen. Vaihdamme numerot ja siirrymme whats appiin.

YSTÄVÄN VELI

Ihan ensiksi, anteeksi hiljaiseloni. Viimisen kuukauden olen ollut todella laiska. Mikään ei ole oikein kiinnostanut enkä siksi tännekkään ole aikaiseksi saanut kirjoitettua. Yritän nyt tsempata taas.

Tänä viikonloppuna kävin kielletyllä alueella. Kavereiden miehiin, exiin, vanhempiin tai sisaruksiin ei kosketa. Eikö? Päädyin kuitenkin sänkyyn hyvän ystäväni veljen kanssa. Olimme kaveriporukalla viettämässä iltaa, jolloin tapasin ensimmäisen kerran tämän ystäväni veljen. Se että päädyimme sänkyyn ei sinänsä haittaa, sillä ystävääni se ei tuntunut hetkauttvan. Mutta se mitä tapahtuu nyt, saattaa ystävääni haitatakkin.

Mies oli heti niin kiinnostunut. Halusi nähdä uudelleen, puhui seurustelusta, äitinsä tapaamisesta, ensi kesästä, perheestä, teki suunnitelmia pidemmälle, näki minut jo sängyssä vieressään, morsiammena alttarilla, vaimona keittiössä ruokaa laittamassa ja pihalla lastemme kanssa.

Haluan kyllä myös nuo kaikki joskus aikanaan. Ainakin luulen niin. Mutta vielä ei ole sen aika. En ole vielä valmis jumittumaan yhteen mieheen. Haluan tapailla monia, suudella ja harrastaa seksiä. Haluan voida lähteä baari-illan päätteeksi kenen matkaan vain tai olla lähtemättä ja palata tyhjään sänkyyni, syödä roskaruokaa ja sammua. En halua miehen odottavan minua kotona. En halua miehen tenttaavan minua illan vietoistani. En halua kertoa suunnitelmiani, kysyä toisen mielipidettä tai tehdä kompromisseja. Haluan elää juuri niin kuin itse parhaaksi näen. Tehdä sponttaaneja valintoja hetken mielijohteesta.

Kun joskus olen valmis asettumaan aloilleni, tuo mies, ystäväni veli, ei ole se jonka viereen jään. Seksi oli hyvää, muttei meillä ole mitään yhteistä. Ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita, puhumme aivan eri tavoin, väärinymmärryksiltä ei voi välttyä, hän on kotihiiri, minä menevä, hän on jotenkin tylsä, tavallinen, liian kunnollinen, meillä ei ole mitään keskusteltavaa eikä edes hänen ulkonäkönsä osu minun miesihanteeseeni.

Kerroin miehelle tästä,  etten ole valmis asettumaan aloilleni. Ensin hän tuntui ymmärtävän mutta pian kutsuikin jo luokseen. Sanoi sen olevan okei, että katselen vielä muitakin. Ihan kuin katselun jälkeen olisin jäämässä hänen luokseen. En ole. Miten saan hänet tajuamaan sen ilman, että loukkaan häntä tai hänen siskoaan? En halua menettää ystävääni mutta tiedän, ettei hän tule ilahtumaan siitä, miten hänen veljeään kohtelin. En ymmärrä miten hänen veljensä on voinut saada minulta niin vääriä singaaleja? Miten hän on voinut saada sen käsityksen,  että haluaisin muutakin kuin seksiä?

METALLISYDÄN

Olin eilen juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Emme ole tunteneet kuin noin vuoden verran, joten suurin osa ihmisistä oli sellaisia joita en tuntenut. Yökerhossa luokseni tuli jutteleemaan mies, jonka yksi seurueestamme tunsi jo hyvinkin entuudestaan. Hän oli aivan selvästi mustasukkainen minun jutellessa tämän miehen kanssa. Sanoin sen miehellekin mutta hän vain totesi, ettei ollut tuosta naisessta kiinnostunut siinä mielessä. Mitä minä tein? Tuon naisen silmien edessä suutelein, halailin, tanssin ja nauroin miehen kanssa, johon hän selvästi oli ihastunut. Uusi tuttu, jonka kanssa olisi voinut vaikka ystävystyä, mutta ei kun minä laitankin jonkun yhdenillan panon kaiken edelle. Kuinka tyhmä voi ihminen olla. Mitä jos itse olisin ollut tuo mustasukkaisena vierestä katsova nainen. Minulla ei selvästikkään ole lainkaan empatiakykyä. Minusta puuttuu jokin osa. Varmasti aivoistani, mutta luulen myös sydämmen puuttuvan kokonaan. Ehkä rinnassani sykkiikin vain metallisydän, jonka ainut tehtävä on pumpata verta.


Vein miehen kotiini ja harrastimme seksiä. Siinä ei ollut kehumista. Liian humalassa varmaan kumpikin. Liikaa säheltämistä. Sanoin: "Sun täytyy mennä, mun poikaystävä tulee kohta." Mies katsoi minua ällistyneenä ja tinkasi minulta valehtelenko. Ei minulla voinut olla miestä. Hän olisi halunut nähdä minut uudelleen. Mutta minä ajoin hänet tiehensä. Niinkuin ajan aina.


Nyt herään jälleen yksin sängystäni. Kirjoitan tätä, kun voisin suudella miestä. Miksen antanut tuon miehen jäädä? Miksen osaa tutustua kehenkään? En osaa päästää ketään oikeasti lähelleni. En kerro mitään todellista itsestäni. Pidän kaiken sisälläni ja vain odotan, että joku saisi nuo muurit sortumaan ympärilläni. Että joku saisi lukon avattua. Mutta rakennan vain paksempia muureja ja käperryn yhä pienemmäksi näiden muurien sisään. Onko minusta pian enää mitään jäljellä? Kadotanko todellisen minäni?