Olen aina ajatellut, että profiilin deittipalstalle tekevät vain kaikki säälittävät ressukat, jotka eivät kellekkään muullekkaan ole kelvanneet. Kuulunko minä nyt näihin säälittäviin? Omasta mielestäni en. Joten miksei netistä voisi löytyä myös hyvää miestä? Ovatko ihmiset liian ennakkoluuloisia? Vai olenko se vain minä? Tai sitten todella vain olen yksi säälittävä niiden muiden joukossa.
En edes tiädä uskaltautuisinko todella jotakuta näkemään, mikäli kiinnostavaan mieheen netissä törmäisin. Varsinkin kun miesten tapaaminen selvinpäin on muutenkin minulle HYVIN vaikeaa. Mutta, ehkä tämä profiili on jo yksi askel parempaan suuntaan. Yksi askel muutokseen. Osaanko muuttua? Pystynkö muuttumaan? Haluanko todella muuttua?
Kahden kanssa olen nyt jutellut. Ihan kevyttä juttelua vain, ei mitään syvällistä. Raportoimpa myöhemmin miten tässä kävi
Moikka! Mielenkiinnosta kysyn kun sanot että miesten tapaaminen on sulle vaikeaa. Miksi? Vaikutat blogisi perusteella aika hyvin menestyvän miesten kanssa niin kuulostaa oudolle.
VastaaPoistaItse olen 24v mies ja mulle naisten tapaaminen tai niille juttelu mitenkään syvällisemmin kuin kassalla moikkaaminen tai kouluasioista puhuminen on useimmiten mahdotonta koska ahdistun ihan helvetisti ja pahimmillaan tulee fyysisesti paha olo.
Hmmm vaikea kysymys :D Kun juon pystyn rentoutumaan, olemaan rennommin vieraassa seurassa ja menemään täysin estottomasti juttelemaan kenelle vain. Selvinpäin taas olen täysin uudessa seurassa melko ujo, niin naisten kuin miesten kanssa. Kestää aikansa että rupean avautumaan ja pystyn olemaan oma itseni. Miesten näkeminen on vielä vaikeampaa. En näe heitä muutakuin aamun pikkutunneilla seksin merkeissä. Varsinkin jonkun kännipanon tai baarissa tapaamani miehen näkeminen on vaikeaa, sillä en välttämättä edes muista oikein miltä hän näytti tai miltä hän vaikutti. Mietin etukäteen, mitä teen jollei meillä synkkaa? Miten häipyä hienovaraisesti mutta nopeasti paikalta jos mies on susiruma? Tai mitä jos synkkaakin? Joudun vähitellen päästämään toisen lähelleni. Seksisuhteet ovat niin pinnallisia ja helppoja, mutta kun pitäisi oikeasti tapailla jotakuta, on se vaikeaa. Silloin pitäisi päästää toinen ihon alle eikä vain iholle. Lisäksi se tuntuu niin turhalta. Turhaa asettaa itsensä alttiiksi satutettavaksi tai pettymään, kun en kuitenkaan osaa rakastaa. Yksi mies ei kuitenkaan saa minua onnelliseksi enkä kuitenkaan osaa olla uskollinen. Mitä vakavemmaksi tapailu menee, sitä enemmän ahdistun. Mitä lähemmäs toinen tulee, sitä kauemmas häntä työnnän. En tiädä vastasinko nyt kysymykseen. JOtenkin ympäripyöreästi ehkä. Mutten osaa vastata kun en oikein syytä tiedä itsekkään.
VastaaPoistaKiitos vastauksesta, mun mielestä on jännää miten sama ongelma voi ilmetä niin erilain. Mä en ole oikein nähny alkoholin auttavan omaan ujouteeni, jos se nyt sitä on. Tuntuu että menen vain epävarmemmaksi jos juon baarissa (juon muutenkin todella harvoin) ja ahdistaa kun juon että uskaltaisin, mutta en siltikään uskalla. Ahdistaa kun ajatus ja liikkeet ei toimi normaalisti. Ahdistaa poistua mukavuusalueelta. Ahistaa kun odottaa että jotain tapahtuisi mutta ei ole ikinä ennenkään tapahtunut. Tietty tuosta pääsee kun juo enemmän, mutta sitten olen niin känniääliö että siitä ei varmaan ole mitään hyötyä enää? (hngh, häpeäflashbackejä....). Selvinpäin tai känniääliö, yksin olen aina kotiin menny. Mulla ei onneksi ole mitään parisuhde/rakkauskaipuuta niinkuin sulla, läheisyyden ja kosketuksen kaipuuta sitäkin enemmän. Sanovat että yhdenillanjutut ei siihen auta mutta kyllä mä vähän kadehtien näitä sun juttuja luen vaikka oma suhtautumisesi on välillä luokkaa "hohhoijaa" :D Tosin se on sulle arkea niin kai se tuntuu erillätavalla, onhan mullakin juttuja/taitoja joita muut kehuu ja vähän kadehtii vaikka itse en pidä niitä minään. Ei se niihin puuttuviin elämän alueisiin paljon auta.
VastaaPoistaLuulen että nää mun naisillepuhumisongelmat johtuu kun ala-asteella olin ihastunut yhteen tyttöön. Oltiin ihan hyviä kavereita mutta kun kuuli ihastumisesta niin siitä alkoi monta vuotta kestänyt kiusaaminen. Pidin pitkään itseäni huonompana kuin muut ja vaikka nyt järjellä tiedän ettei se ole totta niin alitajunnassa se näkyy todella voimakkaasti. Olet varmaan kuullut sanonnan "meinasin saada mutta selvisin puhumalla"? No, pyöreästi sanottuna just noin menee joskus ja sitten kotona kun ajatus kulkee taas järjen kautta niin voi miettiä että mitä vittua mä taas ajattelin :D
Meni nyt vähän aiheen oli ja yli ja ympäri ja päiväkirja ja en edes tiedä. Perjantaina taas baariin kohti uusia pet..kokemuksia.
ps. voisin suositella sellaista kirjaa kuin Tunne Lukkosi. Mulle siitä ei ollu mitään käytännön apua mutta moni muu on kehunu.
Kokeile vaikka tuota testiä http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
No tuosta parisuhteen kaipuusta nyt en tiedä. Silloin kun parisuhteessa olen tai siihen ajautumassa, huomaankin ettenhän mä sitä haluakkaan. Enemmän ehkä sitä rakkauden kaipuuta, että olisi joku, jonka vuoksi sen parisuhteen haluaisinkin ja että huomaisin vielä joskus osaavanikin rakastaa, mitä tänäpäivänä vielä suuresti epäilen.Kyllä mäkin läheisyydestä pidän ja sitä kosketusta kaipaan lähes joka ilta, mutten murehdi siitä kun sitä vain on niin helppo saada. Ehkä juuri sitä arkea, jota ei osaa arvostaa. Hyvä että oot miettiny mistä ongelmat johtuvat. Itse pohdin toisinaan myös, miksi minulle sitoutuminen on niin vaikeaa ja pettäminen niin helppoa. Mihinkään tulokseen en ole päässyt ja tuskinpa pääsenkään. Ja tokkopa tuolla niin väliäkään. Ala-asteesta on tosi pitkä aika..helppo mun sanoa, mutta eikö olisi aika päästää irti, siirtyä eteenpäin ja olla kantamatta kaunaa kiusaajille. Sillä kun et itse mitään voita vaan vaikeutat vain omaa elämääsi ja oloasi. Kiitos kirjasuosituksesta.
Poista