YHTEINEN TYÖPROJEKTI JA VANHA PANO

Minulle ja tälle työpaikkani varatulle miehelle/pikkujoulu erehdykselle määrättiin yhteinen työprojekti. Kun kuulin tästä, tiesin siitä tulevan kiusallista. Huomasin meidän molempien yrittävän tehdä työtä mahdollisimman nopeasti. Molemmat olivat valmiita tekemään osan työstä kotona, jotta meidän ei yhdessä tarvitsisi niin paljon työskennellä. Emme pystyneet katsomaan toisiamme edes päin. Molemmat tuijottivat vain projektin materiaaleja ja puhuimme katsoen toistemme ohi. Silmäni harhailivat ympäriinsä enkä tiennyt minne katsoa. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat punaiseksi pelkästä hermostuneisuudesta. Maanantaina jatkamme yhteisen projektin tekoa. Voi, kunpa olisin saanut työparikseni ihan kenet muun tahansa. Juuri tämän takia työkavereihin ei pitäisi haksahtaa, ikinä!

Olemme ennenkin jääneet kahdestaan, esimerkiksi työpaikkamme tupakkapaikalle. Kiusallinen hiljaisuus on laskenut yllemme. En tiedä mitä sanoa. Eikä selvästikkään tiedä hänkään. En osaa olla hänen lähellään. Eikä hän minun. Kuulen hänen puhuvan ihanasta vaimostaan muille ja ajattelen vain, mikä tekopyhä ihminen hän onkaan.

Yksi työkaverini, joka on myös hyvä ystäväni, tietää tästä pikkujouluhairahduksesta. Hänen kanssaan pyörittelemme silmiämme miehen ylistäessä vaimoaan. Luomme katseet toisiimme ja pelkästä katseesta tiedämme jo, mitä toinen tämän miehen puheista ajattelee. Huoh. Onneksi en ryhtynyt hänen kanssaan mihinkään salasuhteeseen.